materialistisia unelmia vol. triljoonayks

Materialistista tiistai-iltaa!

Tiedättekö kun on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka tekee vaikka mitä löytöjä?

"Ai nää mustat perusnahkasaappaat? Löysin kirpparilta lähes uudenveroisina."

"Ja tän täydellisen mustan clutchin löysin Amazonista."

"Tää ihana toppi löytyi Zarasta, mutta ostin sen jo syksyn alussa."

Kaikki me tiedetään vähintään yksi sellainen henkilö. Eikä siinä mitään, kiva kun jollain käy munkki. Saatettakoon nyt kuitenkin yleisesti tiedoksi, että mä EN OLE sellainen ihminen. Olisinkin. Voi miten paljon helpompaa elämä oliskaan! Musta on vaatemyyjänä olemisen myötä tullut niin nirso, etten välillä kestä sitä itsekään. En kelpuuta enää mitään "ihan kivaa", vaan kaiken pitää olla "veretseisauttavan ihanaa". Harmi vaan, että noita veretseisauttavan ihania juttuja ei löydy mistään tai sit jos löytyy, niiden hintalappu on vähintään kolminumeroinen, eikä eka luku ala ikinä ykkösellä.

Selasin esimerkiksi Shopbop.comin laukkuvalikoimaa. Mä teen aina niin, että selaan tuotteita ja jos löydän jonkun silmäämiellyttävän, stoppaan ja tsekkailen sitä lähemmin. Yleensä tsekkailu tosin loppuu lyhyeen kun huomaan että "onpas kiva musta nahkalaukku ....ai se maksaa 450e. Seuraava!" Ja yleensä noikin on vaan niitä "no täähän on kiva" -tapauksia.

No mitkä sitten on niitä to die for, niitä maailman upeimpia laukkuja?

Tähän hätään kyseiset kriteerit täyttäviä laukkuja tulee mieleen huikeat kaksi kappaletta:

-Chanelin Classic Flap Bag Medium-kokoisena kultaisilla metalliosilla (hintaa reilu pari tonnia)

-LV:n Alma Monogram Vernis-kuosissa punaisena tai luonnonvalkoisena (hintaa 1160e nettisivujen mukaan)

Haluiskohan jompikumpi ryhtyä mun sponsoriksi? Karl? Marc? Jooko?

No. Tästä saatte vähän myyntipuhetta:

Marc, kaikki mun frendit tietää, että Anna + LV = pure love. Teidän Monogram Speedy oli jopa mun ihkaensimmäinen merkkilaukkuhankinta! Ja olit mun hot men top ten -listallakin vaikka sulla onkin poikkis!

Karl, alan vakavissani olla sitä mieltä, ettei (lähes) mikään Chanelin tuote oo ruma. Sanakirjassa sanan "klassinen" kohdalla voisi hyvin olla Chanelin tupla-C-logo, joka on ehkä yks maailman kauneimmista asioista. Heivatkaa se Blake Lively jorpakkoon, musta saatte uuden keulakuvan!

Ja eikun yhteydenottoja odottelemaan.

No okei, saattaa maailmassa olla ehkä ihan pari muutakin jäätävän killeriä laukkua.

On mulla myös vähän realistisempia haaveita: 

Mä haluan ja tarvitsen ja ihan pakko saada nythetipaikalla

1) mustat eleettömät (lue: klassiset) nahkasaappaat

2) UGGit: chestnutin väriset, lyhyt malli

3) Mulberryn klassinen ruutuhuivi

4) Marc by Marc Jacobsin musta nahkalompakko (tarvitsen uuden lompakon, koska onnistuin sotkemaan nykyisen hernekeitolla. Jepjep. Älkääkä kysykö miksi toi lompakko tossa kuvassa näyttää tolta, en tosiaan tiedä)

Ja ei, mulla ei ole aavistustakaan miksi molempiin kollaaseihin jäi noin paljon tyhjää tilaa. Poropeukalo mikä poropeukalo.

Tossa on tosin vasta alku listasta, joka kulkee mun dokumenteissa nimellä "GOT 2 GET". En ehkä kerro siitä nyt enempää tai joku saattaa pyörtyä siitä tavaramäärästä. Mutta ne on kaikkia aikuisten oikeesti ihan välttämättömiä.

Mun mielestä onkin todella ikävää, että sellaisen mitättömän sivuseikan nimeltä rahan on pakko seistä mun ja mun GOT 2 GET -unelmien välissä. On tää kuulkaa raskasta. 

Olikohan mulla jotain arkisempaakin asiaa? (No ei salee.)

Paitsi että ostin sunnuntai-iltana ison pullon cokis zeroa, josta yhden kolmasosan onnistuin kaatamaan sohvalle ja matolle. Oman elämänsä onnistuja -palkintoa odotellessa. Mutta kauheen hyvä, että oon anyways hankkimassa uutta mattoa. Vaikka tossa nyt näkyykin tollaisia tummia läikkiä ja saan katella niitä niin kauan kunnes hankin sen uuden maton. 

Note to yourself: älä laita aukinaista limupulloa sohvan pehmeälle käsinojalle. Toisin kuin kuvittelet, se ei ole täysin vakaa. 

Lisäksi eilen pohdiskelin lähes syntyjä syviä eli mietin, kuinka myöhäisherännäinen mä olen ollut kotivaatteiden suhteen. Muistan kun yläasteella hengattiin E:n luona ja se aina vaihtoi kotihousut jalkaan. En ikinä tajunnut miksi. En muista tarkalleen milloin valaistuin, mutta siis en mäkään nykyään ikinä jaksa kotona mitään farkkuja pitää jalassa. Aina kun tuun töistä, etenkin näin talvisin, heitän jalkaan kotihousut ja villasukat ja niskaan rakkaan abihupparin (joka on oikeesti siisti, vaikka en mä sen kanssa siltikään julkisella paikalla päivittäin kulkisi. Not my style u know?). Kesäisin sen sijaan hengailen enimmäkseen, no, aika vähissä vaatteissa. Ei niissä hellelukemissa paljoo mitkään villasukat kiinnosta. 

Eilen myös iltahengailtiin T:n kanssa. Kello oli kymmenen illalla, se oli just tullut keskustaan eikä kumpaakaan väsyttänyt. Niinpä käveltiin tohon mun lähikuppilaan, Punavuoren Ahveneen (sydän) ja vedettiin tapaslautanen puoliksi. Askarreltiin myös noista oliiveista atomimalli. Vaikka T tosin alkoi jälkeenpäin nöräillä "itseasiassa toi ei kyllä oo minkään tietyn atomin malli". Haha, sivuseikkoja. Mutta aloin miettimään että miksei kaikki yläasteen ja lukion kemiantunnit voinu ollu tollasia? Mäkin olisin jaksanut keskittyä niin paljon paremmin jos oltais askarreltu atomimalleja hammastikuista ja erivärisistä oliiveista pelkän piirtämisen sijaan. 

Meillä oli niin hauskaa, kun koottiin toi yhdessä. Toivottavasti myös sen 

mukavan tarjoilijan huumori riitti tohon eikä se ens kerralla 

anna meille porttikieltoa kun tullaan. 

Mun piti tosiaan tehdä tänään vaikka mitä, mutta sen sijaan kulutinkin töiden jälkeen kaksi tuntia etsimällä mahdollisimman edullisia UGGeja netistä. Tuli ilmi, että edullisimmat löytyvät nettikaupoista joko Jenkeistä tai Ausseista. Jos hinta oli hyvä, putiikki ei tietenkään toimita Suomeen. Jos hinta oli edelleen hyvä ja putiikki toimittaa Suomeen, päälle ropsahtavat sellaset toimituskulut ja tullimaksut, että samalla rahalla ne saa täältä koti-Helsingistäkin. Tämän tajuamiseen kulutin kaksi tuntia. Mites se "oman elämänsä onnistuja" -pysti?

Huomenaamulla aion siis käydä kaupassa ja heittää parit kengät tohon lähisuutarille (alv:t eli hinnat kuulemma nousi vuodenvaihteessa, "jee") ja huomenaamulla aion vihdoinkin vihkiä mun joululahjaksi saamani blenderin käyttöön! Mua vähän jännittää. Ajattelin tehdä mansikka-banaani-smoothien eli about maailman helpoimman pirtelöasian. Eiköhän se onnistu. Toisaalta tein kyllä eilen salaattia ja laitoin yhteen annokseen kokonaisen sipulin. Ehdin syödä sitä kaksi haarukallista kun silmät alkoi vuotamaan. Loppuannos popsittiinkin sitten "itkien" kunnes meni hermo ja haarukoin kaikki sipulinpalat lautasen reunalle. Se siitä sipulista sitte.

Tänään soitin myös mun nuorimmalle siskolle ja onnittelin sitä "Ihanaa synttäriä sisko, 13 vee!" ja tajusin samassa, että hitto, sehän täyttää jo neljätoista. Meillä on kahdeksan vuotta ikäeroa, joten tarkistuslaskin vaan nopsasti että 21-8 on 13. Vaikka mä tosiaan täytän 22 tänä vuonna. Mutta en mä ikinä muista sitä ennen kuin ne mun synttärit oikeasti on. No jaa, mitäs pienistä. Sisko nauroi täyttä päätä puhelimessa eli ainakin iloiset synttärit oli. 

Vähän tuli siskon ja äidin kanssa höpötellessä ikävä perheen pariin, onneksi suuntaan kotomaisemiin viikonloppuna. Mutta nyt suuntaan höyhensaarille.

Pusumuiskis,

Anna