perjantai 23. maaliskuuta 2012

hei handsome, anna mä oon sun Bella Swan

Heippahei!

Oon vihdoinkin koonnut kasaan sen mun Mad Hatter -asun huomisia teemasynttäribileitä varten. Enää puuttuu hattu ja joku iso, vanhanaikainen teekuppi. (Fida ja UFF, täältä tullaan. Taas. Musta tulee kohta joku niiden vakkariasiakas kun näitä teemabileitä tulee koko ajan lisää.)

Meidän perheen vanhaherra Popi. Halailen sen aina
kotona käydessä ihan piloille.

Asun kokoamisen jälkeen lueskelin iloisesti blogeja ja enköhän sitten ajautunut Merin blogin kautta Sokoksen 3+1 -alepäivien tuotteita selailemaan. Ei, mä en tarvitse viittä eri hiuslakkaa. En myöskään tarvitse tarrapapiljotteja. Saati sitten tuplapakkausta valokyniä. Mulla on myös jo hiusharjoja ja en todellakaan tule tarvitsemaan mitään noista värjätyille hiuksille tarkoitetuista shampoista. Joo, onhan ne kivasti tarjouksessa kaikki. Siltikin: EI, Anna, EI. (Että kiitti vaan nettisivuvinkistä.)

Mä olen lähdössä Osloon (no kuinka siistiä!!) ja yritän säästää sitä varten. Eiksniin? (Ja älkää nyt herran tähden päästäkö mua käymään itse Sokoksella. Tai Aleksi13:n shopbailuissa. Sellon sembaloihin en onneksi edes jaksaisi lähteä käymään, ne on hei Espoossa. Luojan lykky muuten, että Hullut Päivät on samaan aikaan kun mä olen Oslossa. Tosin valtuutin jo T:n mun "hakijaksi", jos sieltä löytyy jotain mitä ihan ehdottomasti tarvitsen.)

Me tosiaan varattiin E:n kanssa lennot Osloon ja lähtö on tossa ens kuun puolivälissä. Edessä pidennetty viikonloppu mulle kokonaan uudessa maassa ja kaupungissa ja voi vitsit mä/E/me ollaan innoissamme! Siitä on ikuisuus kun oon käynyt a) E:n kanssa reissussa b) reissussa ylipäätään (ei mitään Tallinnoita sun muita tollasia lasketa). Yöpymiskustannuksiakaan ei tuu kun E:n pikkuserkku majoittaa meidät luokseen Oslon keskustassa. Ollaan vähän jo pohdiskeltu, mitä kaikkea siellä kannattaa tehdä ja nähdä. Ilmeisen kallistahan siellä on. (Suunnittelin jo itseasiassa, että jos ne vaatekauppojen hinnat siellä saa mut itkemään, en osta sieltä paljon mitään vaan shoppailen sit lentokentällä ja ihan pikkuisen Helsingissä. En oo ostanut paljon mitään piiiiitkään aikaan.)

Okei, selvitin äsken pienellä googlailulla, että Oslosta löytyy jo pelkästään kolme (3!!) Aldoa. Plus ne perusZarat sun muut. Että se siitä "en osta mitään Oslosta"-asenteesta.

Sarjassamme: "miksi pikkusiskolla on järkkäri ja mulla ei!?"


Kuluttamisesta tulikin mieleen. Voin ihan vaan vinkkinä sanoa, että ei kannata mennä kauppaan nälkäisenä. Mä menin ja poistuin kaupasta mukanani 1,5l jätskiä. Ei mitään ns. kunnon ruokaa, pelkkää jäätelöä. Näin harkitsevasti ostaa nälkäinen Anna kohta 22-vee.

Nyt on suunnilleen puolet jätskistä syöty (Ben&Jerry'sin Half Baked meni kokonaan ja Kolme Suklaata -jätskilitrasta kolmasosa) ja taidan kohta siirtyy höyhensaarille pohtimaan, missä mun oma Edward Cullen oikein piilottelee. Näin pari mainosta, että Twilightin ykkös- ja kakkososat tulee telkkarista ja nyt haaveilen taas pitkästä aikaa omasta syvällisestä (ja jää-tä-vän kuumasta) Edwardista. Ja tietty sellasesta maailmoja mullistavasta rakkaudesta, jota kirjassa Edwardin ja Bellan välilä kuvataan äärettömän kauniisti. Mä oon siis täysin hurahtanut kyseiseen sarjaan. Erityisesti kirjat iskee kovaakin kovempaa, mutta tykkään myös leffoista. Niihin on saatu sellainen kiva fiilis, etenkin Edwardin hahmolle. Sellanen rauhallinen, tyyni tunnelma. Musiikki tekee tietysti paljon. Robert Pattinson Edwardina tekee tietysti paljon. Eiku.

Oon ihan selkeesti ollu vampyyri edellisessä elämässä.
Kattokaa nyt noita kulmahampaita.

Aina kun me keskustellaan AH:n kanssa miehistä ja meidän miesmauista, me päädytään siihen, että AH sanoo mulle "sä se vaan tykkäät noista kauniista pojista". Niinhän mä taidan joo tykätä. Mutta hei kattokaa nyt Edwardia ja kertokaa mulle, voisitteko muka sanoa "ei" tolle?



No sitä minäkin.

Edward-Robertin sävellystaidot on toki plussaa, niin kauan kun se pitäytyy pianossa (munki tuleva puoliso saa sitten säveltää mulle laulun ja soittaa sen pianolla flyygelillä. Joka siltä tietysti löytyy olkkarista). Kitaranrämpytyksellä ei nimittäin mun, toisin kuin tsiljoonan muun tytön, sydäntä osteta. Kolme vuotta lukiossa sain aivan liian usein kuunnella käytävillä kun milloin kukakin kitarapoika (tai tyttö) kokee asiakseen ilmaista itseään ja rämpyttää sitä saakelin kitaraa. Ja kaikki ympärillä on sillee "aah, iih, ihanaa, soita lisää, lauletaan yhteislaulu!". Voi elämän kevät.

Mitä siis tapahtuu kun samaan huoneeseen laitetaan pari drinkkiä nauttinut Anna ja poika kitaran kanssa? Olin kaverin tupareissa syksyllä, kun kyseinen skenaario kävi toteen. Emme toki olleet huoneessa kaksin, mutta you get the point. Jäbä alkoi rämpyttää sitä kitaraansa ja mulla meni hermo sen sileän tien. Menin jäbän luo, hymyilin kauniisti ja sanoin ripsiä räpsytellen: "Oi, onpa upee kitara! Saisinko mä vähän katsoa sitä?" Jäbä antoi soittimensa, jonka mä otin ja vein takavarikkoon. Tyyppi sai sen takaisin kun ilmoitti myöhemmin olevansa lähdössä. True story. Tarinan opetus: Jätä se kitara ja siirry pianoon. Välittömästi.



Onneksi mä päätin, että koska mulla on tiukka pääsykoekevät edessä, ei mulla edes olisi aikaa millekään sutinalle ja ihastumisille. Mun ainoa kiinnostuksen kohteeni on tästedes noi pääsykoematskut. Eli kauheen hyvä, ettei mitään potentiaalisia söppelisankareita oo näkynyt lähimaillakaan. (Paitsi yks. Mutta se nyt on ihan pelkkää viatonta silmäpeliä. Ei se oo edes mun tyyppinen. Eikä me edes nähdä usein. Ja se on vähän sellainen naisia pyörittävä tapaus. Eli ei mitään potentiaalista. Paitsi että se on tosi kiva. Mutta siinä se!)

Vähän ennen kuin tein ton "ei ihastumisia" -päätöksen, puhuttiin siskon kanssa mun (olemattomasta) rakkauselämästä.

minä: "jos kevät on rakkauden aikaa, ei se näy ainakaan mun elämässä"
sisko: "hahah joo nyt on kyllä ne lovebirdit pidennetyllä etelänmatkalla"
minä: "no jep. paluumuuttoa odotellessa"
sisko: "niil on vissiin jääny kalenteri himaan"

Seuraava keskustelunpätkä taas kuuluu sarjaamme "True sisarusrakkautta".

minä: "nukuin viime yönä superhuonosti (esim. heräsin puol kahelta, olin superpirtee ja päätin sit pyyhkii vähän pölyjä. MITÄ?!)"
sisko: "anna. hanki apua :)"
minä: "pistänpä vinkin korvan taakse"
sisko: "hyvä :) thats all what i want"

Perhe on paras. Sydänsydänsydän.

Näihin kuviin ja fiilareihin,

Anna

(Kuvituskuvat otettu joku kuukausi takaperin kun olin käymässä kotikotona ja päätettiin leikkiä nuorimman pikkusiskon kanssa sen järkkärillä. Ja kun maassa oli vielä paljon lunta! Edwardin kuva täältä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti