sunnuntai 13. toukokuuta 2012

MAMA

Ihanaa sunnuntaita ja hyvää äitienpäivää!

Hemmoteltiin äitiä tänään ja se totisesti ansaitsi sen. Mun äiti on yksi vahvimmista ihmisistä jonka tunnen ja se on ollut ja on edelleen mulle (ja mun sisaruksille) maailman paras äiti. Mä oon aina tuntenut olevani rakastettu ja tärkeä ja täydellinen juuri tällaisenä kuin olen. Mä olen aina saanut tukea kotoa, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Lisäksi mulle sanotaan tosi usein, että mä olen ihan äitini näköinen ja musta se on ihanaa. Äiti on kaunis, joten miten tosta voisi ikimaailmassa loukkaantua?

Äiti, rakastan sua. Ihan hurjan paljon.

Oon siis ollut lähes koko viikonlopun kotikotona Rixbyssä halailemassa mun perhettä ja aurinko on paistanut koko päivän, ihanaa! Juhlistettiin äitienpäivää heräämällä superaikaisin väsäämään äidille aamupalaa. Pienin pikkusisko leipoi croissantteja ja kakun ja me tehtiin Sofian kanssa muut hommat. Aamupalaa oli lopulta niin paljon, että päätettiin säästää kakku iltapäiväkahveille, haha.





Itse aamupalailu oli paras pitkään aikaan. Istuttiin pöydän ääressä me kaikki neljä sisarusta ja äiti (Popi makasi pöydän alla, luonnollisesti) ja muisteltiin niitä aikoja kun me lapset oltiin pieniä. Mä esimerkiksi muistan hyvin, kun mä olin jotain seitsemän ja meidän sen hetkisen talon takana olevassa metsässä oli joki, jonne meitä kiellettiin aina menemästä ettei tiputa sinne. Tottakai me aina leikittiin siellä ja eräänä kauniina kertana sitten sekä Sofia että broidi molskahtivat sinne ja sitten olikin kiva mennä kotiin housut ja kengät märkinä.

Lisäksi me kaivettiin parit valokuva-albumit esille ja naurettiin kyyneleet silmissä niille kuville ja meidän ysäripukeutumiselle. Oli vaan niin kivaa. Tollasia perhehetkiä ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa ja äitienpäivä oli yksi hyvä syy lisää viettää sellaisia.

Sen takia olikin oikeastaan vähän haikeeta palata takaisin Helsinkiin. Jotenkin nää sunnuntai-illat on (tunnetusti ja huolimatta siitä, että oikeesti viihdyn yksin kotona) ainakin mulle usein vähän tämmösiä ja kaikki vielä korostuu, kun on koko viikonlopun ollut rakkaiden ympäröimänä ja sitten onkin taas yksin kotona. You know?

Mutta en kauheesti jaksa sitä negistellä, meen anyways kohta nukkumaan ja eipähän oo sängyssä ketään, joka valittaisi että mä vien kaiken peiton ja nukun keskellä sänkyä (been there, done that.. haha).

Ensi viikolla luvassa tiukkaa opiskelua. Ja ihan ihan pikkasen kevätfiilistelyä.

Ja herranjumala, viikon päästä me tiedetään kuka on uusi maailmanmestari! (Meidän pojat vie. Isi sanoo aina, että parempi hävitä nyt näissä alkusarjan peleissä ku pudotus- saati sitten mitalipeleissä.)

Pusmoi,

Anna


2 kommenttia:

  1. Oi kun tuli hyvä mieli tästä postauksesta! Äipät on parhautta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oi kun mulle tuli hyvä mieli sun kommentista, kiitos! :) Äidit on <3

      Poista