perjantai 15. kesäkuuta 2012

tuore empiirinen tutkimus paljastaa shoppailun edistävän paranemista

Heissan!

Mulla on k-a-u-h-e-e nälkä, mutta joudun tässä vielä odottelemaan ennen kuin saan vatsantäytettä. Koska hei, olisihan se ollut aivan liian fiksua ottaa jauheliha pakastimesta sulamaan ennen kuin lähtee kaupungille eikä vasta silloin kuin saapuu kotiin ja haluaisi ruokaa nythetipaikalla.

Ylipäätään oon iloinen tästä näläntunteesta, koska tän kahden viikon (no -ttu kyllä) kipeilyn aikana ei oo oikein ruoka maistunut ja on ollut tosi omituista kun ei oo tehnyt mieli syödä. Mä sentään rakastan ruokaa!

Tosiaan, kipeänä ollaan jo toista viikkoa. On ollut flunssaa, kurkkukipua, alituista päänsärkyä ja lievä poskiontelontulehdus. Äiti lohdutti (not) sanomalla, että kesäflunssat kestää kuulemma aina pitkään. JES. Oon kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja paranemiseen ja nyt alkaa ehkä pikkuhiljaa vihdoin helpottaa.

Mutta kiitos tän kipeilyn, multa jäi tän vuoden Provinssi välistä. Mikä harmittaa aika hemmetin paljon. Ei sen takia, että siellä olisi ollut jotain must see -artisteja/bändejä, vaan siksi, että siellä se festarimeininki ja hengailu leirintäalueella on kuulemma parasta ikinä. Mun tosi moni kaveri lähti sinne, mutta mä jouduin jäämään pitämään Helsinkiä pystyssä.

Lohdutukseksi kävin vähän ostoksilla. Ostin urheilutopin, -shortsit ja -rintsikat. Ja, mikä parasta, uudet söpöt juoksukengät! Kävelin Stadiumin ohi ja huomasin, että siellä on ale alkanut. Menin liikeen alakertaan ja pikapuoliin sainkin jo apua eräältä asiantuntevalta miesmyyjältä (mahdoin olla korkkareissani uskottava juoksukenkäshoppailija). Sen lisäksi, että toivoin tietysti omaan jalkaan sopivia ominaisuuksia uusilta kengiltä, pyysin myös miesmyyjää tuomaan nättejä malleja. Ja sehän toi. Lempparit (ulkonäöllisesti) löytyi saman tien, mutta koska pallottelin vielä kahden eri mallin välillä, päätin soittaa konsultointipuhelun faijalle. Laskeskelin, että aikaerosta huolimatta se on varmaan jo hereillä ja niinhän se olikin. Olin ihan äimän käkenä kun se kysyi multa kenkien merkkejä ja mallin numeroita ja ne saatuaan antoi syvällisen analyysin molemmista kengistä. Siis pelkän merkin ja mallin numeron avulla! Amazing.

Tajusin toisaalta just äsken, että sehän on ihan sama asia kuin multa kysyttäisiin esimerkiksi eroja LV:n Alman ja Speedyn välillä. Mä en tajua juoksukengistä mitään ja mun silmään ne kaikki näyttää aika samanlaisilta. Sama juttu varmaan sellaisen henkilön (no esim. just mun isän) kanssa, se ei taas tiedä laukuista tuon taivaallista ja sen silmään varmaan Alma ja Speedy näyttäisi aika samanlaisilta. Molemmat on aika pyöreän mallisia ja niissä on kaksi lyhyttä kantokahvaa. Laukuista jotain tajuava osaisi kertoa, että laukut eroavat esimerkiksi jo pelkästään materiaaliltaan (ja hinnaltaan).

On tää elämä jännittävää.

Uudet kengät (ja niitä urheiluvaatteita) kuitenkin siis löytyi ja oon tosi iloinen! En tosin pääse korkkaamaan niitä vielä, sillä koska en lähtenyt hankkimaan Provinssista itselleni keuhkokuumetta, en myöskään lähde tänään lenkkipolulle hankkimaan itselleni sydämenlihastulehdusta. Vaikka aurinko paistaakin noin hitsin kivasti.

Tosiaan faija avokkeineen lähti Jenkkeihin maanantaina. Kävin kesken työpäivän sanomassa moimoit (en suostu käyttämään sanaa "hyvästit", koska se tarkottaisi että me ei nähtäisi enää ikinä) ja pelkkää itkua ja tuherrusta ja loputonta toisen rutistamista se tietenkin oli. Mä en ole vielä tajunnut, kuinka kauas se on lähtenyt. Kai sekin "valaistumisen" hetki jossain vaiheessa tulee. Me ollaan puhuttu jo kaksi kertaa Skypessä ja tosiaan soitin sille tänään noista kengistä (puhelinlaskut, i dont give a damn).

Onneksi töissä on ollut koko viikon melkoinen hulina, joten en oo ehtinyt miettiä koko asiaa (mikä etenkin maanantaina oli hyvä, kun palasin töihin silmät punaisina).

Tällä viikolla en ookaan sit muuta tehnyt kuin ollut duunissa ja sairastanut. Kerrassaan hienoja tapoja viettää kesäkuun alkua.

Tänään on ollut vapaapäivä (jonka oon käyttänyt paranemiseen ja parantamista tutkitusti edistävään shoppailuun) ja heti kun oon syönyt, pyörähdän käymään Jakiksessa mun lempparipoikien bileissä. Huomenna on kuitenkin töitä ja tää flunssakin syö vielä vähän voimia, joten ilta jäänee suht lyhyeksi.

(Laitoin ton jauhelihan mikroon, en ihan totta jaksa enää odottaa sen sulamista. Toivottavasti se ei kuole sinne.)

Sit alan miettii vaatetusta. Something casual yet chic. Mustat satiinishortsit, rento harmaa t-paita ja helmi-statement-necklace? Maybe.

Oho, kello on jo yli seitsemän. Ja mulla on vielä kynnetkin lakkaamatta. Nyt vauhtia koneeseen!

xoxo,

Anna

ps. saatoin myös aamupäivällä riehaantua vähän lookfantastic.comin aleissa. Hupsan. Mutta onneksi ostin vaan kaikkea tarpeellista. Kuten kaksi shampoota. Mutta molemmat oli tarjouksessa, toinen on mun luottoshampoo ja toista oon aina halunnu kokeilla. Mä suorastaan tunnen jo miten kohisten mä paranen näistä taudeistani. Voisin ehdottaa tän empiirisen tutkimuksen tuloksia julkaistavaksi vaikkapa Tieteen Kuvalehteen. Nobelin tiede-/mitä tahansa palkintoa odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti