lauantai 28. heinäkuuta 2012

borta bra men hemma bäst

En olisi voinut tuntea itseäni enemmän tervetulleeksi koti-Helsinkiin kuin tänään koin.

Palattiin iltapäivällä mökiltä ja ilta ennen Stadeniin lähtöä sujui Rixbyssä mahtavissa merkeissä siskon ja tämän ihanan ystävättären seurassa. Naurettiin paljon, melkein itkettiin (hyvällä tavalla) ja sain kuulla juuri sellaisia tärkeitä elämänohjeita, joiden tarpeessa mä totisesti olin.

Sit kävin pyörähtämässä kotona, halasin ja suukotin äitiä, samoin pikkubroidia ja hyppäsin junaan.

Vartin yli kaksitoista yöllä astuin ulos junasta, kävelin Steissin läpi ja tunsin samantien miten lämmin kesäyön ilma ympäröi mut. Kävelin hitaasti kotiin keskustan läpi, kuuntelin ohivälähtäviä tanssimusiikin ääniä jotka kantautui Wanhalta ja lopulta Bulevardille päästessäni mä kuulin vain sporakiskojen kolinaa (miten kotoisalta toi ääni voi kuulostaa?), tuulen huminaa ja satunnaista linnun viserrystä. Ilma on lämmintä kuin linnunmaito ja mä olen niin onnellinen.

Voi Helsinki miten paljon mä sua rakastankaan. Mun sanat ei yksinkertaisesti vaan riitä.

Ihanaa olla kotona taas.

Love,

Anna

ps. kyllä sai olla ylpeä Suomen joukkueesta Olympialaisten avajaisissa, koko tiimi oli yhtä hymyä (samaa ei todellakaan voi sanoa kaikkien maiden joukkueista) ja Hanna-Mari ihan hehkui lippua kantaessaan (no ei ihme, me uimarit ollaan vaan niin awesome). HYVÄ SUOMI JEE!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti