keskiviikko 15. elokuuta 2012

sitä parasta siskoaikaa

Holla!

Viikonloppu kului duunin parissa, joskin lauantaina lähdin aika extemporesti T:n ja kumppaneiden kanssa Lauantaidiskoon. Allekirjoittanut tosin veti illan limulinjalla, mikä oli oikein terveellinen päätös. Tosin nää univelat huomioon ottaen olisi ollut fiksumpaa jäädä vaan himaan nukkumaan. Mutta mulla oli kauheen hauskaa, oli kivaa bailata pitkästä aikaa T:n kanssa. Ja edellisestä Lauantaidiskoilustakin on jo aikaa.

Duuniviikonlopun kohokohta oli ilman muuta se, kun lauantaina vietiin pahviroskia rullakolla kollegan kanssa. Rullakosta löytyi myös yksi puinen lava, jota aloin sitten punnertaa pois rullakosta (näillä narukäsillä tollaset nostohommat on yksi ikuisuusprojekti). Meidän vieressä seisoi miesjoukko, joka katseli sitä mun äheltämistä. Yksi niistä selvästi totesi, että "eihän tosta hyvänen aika tuu yhtään mitään", tuli mun luo ja sanaakaan sanomatta nosti sen lavan pois rullakosta ja kantoi sen lavakasan luo ja nosti kasan päällimmäiseksi. Kiitin ja kollegan kanssa jatkettiin matkaa roskisten luo. Viisi sekuntia myöhemmin kollega purskahti nauruun. Olin kuulemma ollut erittäin hämmentyneen näköinen. Mutta olisitte tekin olleet, sen miehen käsivarret oli samaa kokoluokkaa kuin mun reidet! Eikä tää ollut edes eka kerta kun näin käy. Yritän nostaa jotain ja yhtäkkiä joku mies tuleekin auttamaan. Näytän siis varmaan todella tumpelolta mutta kauheen kätevää se on, voin kertoa.

Ja just sen takia en käy salilla. Jotain hyötyä näistä narukäsistä/ongista/pulkannaruista/riu'uista (rakkailla lapsilla on monta muiden keksimää nimeä) kuitenkin on.

Mulla alkoi sunnuntai-duunin jälkeen pienehkö vapaaputki ja sunnuntai-illasta asti oonkin viettänyt tärkeää siskoaikaa Sofian kanssa. Sillä alkoi loma ja se tuli tänne mun luo hengailemaan pariksi päiväksi.

Alotettiin siskohengailu Alepa-reissulla ja Olympialaisten päätöskekkereillä. Melkoiset pirskeet olikin. Kaiken sen loiston ja esitysten keskellä kaikkein upeinta oli kuitenkin nähdä mun lapsuusajan ultimate-lempparibändin, Spice Girlsin, reunion. Oltiin Sofian kanssa ihan fileissä kun tiedettiin, että ne esiintyy. Siinä oli niin upee bändi, ettei mitään rajaa. Popitan niiden levyjä edelleen vielä tänäkin päivänä, ne biisit ei vaan kuole, koska hei, girl power ei koskaan kuole.

Spaissarit on täyttä rakkautta.

Maanantaina

...mulla oli the worst hair day ever. Siksi lippis.




...me käytiin Vapianossa safkaamassa. Ekana alkupaloiksi tollanen megamättölautanen ja pääruoaksi salamipizzaa. Nam nam nam.









...me istuttiin Koffissa lämmintä iltapäiväaurinkoa palvoen.





...me käytiin viinilasillisilla yhdessä mun lähikuppilassa, Punavuoren Ahvenessa. Sofia ei ollut aikaisemmin käynyt siellä ja koska me käytiin siellä faijan kanssa useasti kun se vielä asui Suomessa (jostain syystä se halusi aina mielummin lämminhenkiseen olutravintolaan kuin täältä löytyviin hipsteritrendimestoihin, jännä juttu) niin mä ehdotin Sofialle, että käydään siellä.




...ja viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä: skypeteltiin sekä faijan että nuorimman pikkusiskon kanssa ja parin skype-puhelun jälkeen faija varasi maanantai-iltana mulle ja Sofialle lentoliput Jenkkeihin! Hello, marraskuinen New York! Hello, jenkkien kiitospäivä! Hello, isi, sen avokki ja meidän pikkuinen sisko! HELLO AMERICA!

Innostunutta fabo-kiljahtelua.

Oon sillee vaan ehkä maailman eniten innoissani. Yhdysvallat, New York ja Pennsylvania, täältä me tullaan! Tästä eteenpäin soitan Jay-Z:n ja Alicia Keysin Empire State of Mindia vähintään joka päivä.

Mähän en oo siis koskaan käynyt Jenkeissä vaikka se on ollut haaveissa, no, aika tosi kauan. Sofia on käynyt Nykissä kerran, joten mä tietysti intoilin, että se tietää missä kannattaa käydä ja milloin ("en sit varmana tuu MoMaan, se oli niin tylsä" tv. kultturelli siskoni). Me ei olla Nykissä läheskään koko sitä aikaa, mikä me Amerikan mantereella vietetään, mutta sen takia onkin tosi kätevää, että me päätettiin jo, että keväällä mennään sit uudestaan. Ja nimenomaan New Yorkiin.

Tota ollaankin sit fiilistelty aina kun muistetaan se taas uudestaan.

Matkafiilailun lisäksi mä kävin eilen juoksemassa ja pesin pyykkiä siskohengailun lomassa. Ilta me vaan lagattiin, käytiin kaupassa ja tehtiin kanasalaattia. Oltiin tosi väsyneitä, edellisyö kun meni aika lailla aamuun asti valvomisen merkeissä. Sitä ne yllättävät kaveriyövieraat teettää.

Tänään herättiin jo suhteellisen freeseinä (kellon ympäri nukkuminen tekee ihmeitä) ja aamupalatankkauksen jälkeen mentiin Koffiin paistattelemaan päivää. Siinä nurmikolla istuessa tuli puhuttuakin vaikka mistä. Siinä vaiheessa mulle taas kirkastui asia, jonka oon aina tiennyt, mutta jota ei aina tuu ajatelleeksi. Mun sisko ei oo vain mun sisko, se on myös yksi mun parhaista ystävistä.

Puistoilun jälkeen me mentiin Stockalle hakemaan Sofialle hiusasioita. Sillä välin kun Sofia kävi innostunutta keskustelua yhden myyjättären kanssa shampoiden eri ominaisuuksista, mä hiplailin OPIn ja Essien lakkoja. Ihastelin niiden värisävyjä ja kekseliäitä nimiä. Kynsilakat on yksi maailman parhaimmista keksinnöistä.

Sofian ostettua kolme eri hiusputelia, me suunnattiin Aleksanterinkadulle ja meidän vakioliikkeisiin (Zara, H&M, Mango, GT yms.) tsekkailemaan tarjontaa. Oltiin edelleen vähän väsyneitä, joten kikateltiin hysteerisesti vähän kaikelle, aina kuvioiduista legginseistä banaaninmuotoiseen, kaulassa pidettävään kolikkopussukkaan.

Sofia stailasi mut. Ja voin kertoa, että mulla oli kova työ
olla nauramatta kuvanoton ajan. Hattu oli liian pieni,
takista en edes sano mitään. Ko. putiikin myyjät
varmaan rakasti meitä. 

Ja, believe it or not, mulla oikeesti oli vaatteita päällä ton takin alla.

Huomenna mun kolmen päivän vapaaputkeni on ohi ja duuni jatkuu. Mutta kiva mennä töihin ja nähdä tyttöjä, joten ei oo valittamista. Mutta since univelat painaa edelleen niskassa, hipsin pikkuhiljaa nukkumaan.

Ai niin.

Päivän hämmentävä huomio: makusuklaat onkin hyviä. Me päätettiin Sofian kanssa yllättää ja repäistä ja ostettiin eilen kaupasta Fazerin vadelma-karpalo-suklaalevy. Mä oon aina ollut sitä mieltä, ettei terveellisiä juttuja, such as marjoja, pidä sotkea suklaaseen. No, sitten maistoin sitä uutta (Maraboun? Fazerin?) mansikkasuklaalevyä. Ja se olikin vastoin mun kaikkia odotuksia hyvää. Olin lähes shokissa. Shokkitila palasi kun maistoin tota karpalo-vadelma-levyä. Sekin oli hyvää. Joudun siis ilmeisesti kääntämään kelkkani ja perumaan sanani. Marjat plus suklaa on yhtä kuin hyvänmakuinen yhdistelmä.

(Pähkinäsuklaahan on mun mielestä edelleen rinnastettavissa suoraan rikokseen. Siis hyi. Pähkinät on hyviä ja suklaa on hyvää, mutta ne kaksi yhdessä. Ei ei ei. Sain kärsiä tästä lukiossa, koska aina kun A, yksi mun parhaista kavereista, osti suklaata, se osti pähkinähyiällöyöksuklaata ja aina se "kohteliaasti" tarjosi sitä mulle. Vaikka tiesi, että inhoon sitä. Mutta se tiesi myös, kuinka paljon tykkään suklaasta. Ja aina se sai hyvät naurut kun katsoi mun pään sisällä käytyä kamppailua asian suhteen. Mokomakin nilkki.)

Ai niin vol. 2. Sofia kertoi puhuneensa yhden kaverinsa kanssa tänne mun luo tulosta ja sitä ennen skypettelystä meidän pikkupikkusiskon kanssa. Tää kaveri oli todennut: "te ootte tosi läheisiä sun siskojen kanssa".

Kyllä. Ja toivottavasti tullaan aina olemaan. Broidia unohtamatta. Sisarukset on parasta ikinä.

Nighty night,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti