ain laulain työtäs tee

Hellou!

Elossa ja hengissä ollaan, joskin mun mielikuva siitä, että se hullu "jatkuvasti töissä" -kausi olisi päättynyt ja voisin palata takaisin ns. normaaliarkeen, oli täysin väärä. Oon yhä edelleen aika paljon töissä (joo ihan vapaaehtoisesti, ei mua sinne kirveen kanssa pakoteta), mutta toki se rajoittaa runsain määrin a) mun sosiaalista elämää b) tätä plokin rustaamista (jota oon kaivannut) ja c) no... ihan sitä elämää yleensä.

Musta alkaa myös pikkuhiljaa tuntua, että oon yhä edelleen jossain kesäloma-moodissa ton ajankäytön kanssa. Perus. Vastahan sitä eletään syyskuuta.

Lisäksi mulla on menossa vaikka mitä pieniä projekteja itseni kanssa ja täällä kotona jajajaja rakas pikkuinen läppäri-vavvanikin käväisi huollossa ja vaikka kuulkaa mitä (palaan näihin asap).

Ja okei, on ton sosiaalisen elämänkin puolella jotain tapahtunut. (Eli oon siis ollut ulkoilemassa, tää ei oo mikään "tittidii meikätyttö se alkoikin seurustelemaan ja nyt ollaan kihloissa" -ilmoituksen alkusoitto. HA HA i wish! Tai no oikeastaan en.)

Oon myös kovasti yrittänyt nauttia syksystä. Josta tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan kaivaa noi välikausitakit esille. Tätä menoa ehtii tulla lumet ja pakkaset ennen kuin mä saan puettua trenssin ekaa kertaa tänä syksynä päälleni.

Nyt kauneusunille.

Puspus,

Anna

ps. mikään ei oo kivempaa kuin lauleskella puoliääneen töissä, suosittelen!