Laukkumaniaa, pyykkäystunarointia ja uusi suklaaherkku

Helei!

Oon vähän pihalla. Sain päivän opiskelut ja muut velvollisuudet hoidettua ja avasin läppärin ja ajattelin ihan vaan pikaisesti plärätä muutaman nettikaupan ja tsekkailla, mitä kaikkia laukkuja maailmalla onkaan mulle tarjota.

Kaksi tuntia ja tusina upeaa laukkua myöhemmin.

Siis hyvänen aika. Oon tätä nykyä todella nirso, mitä tulee laukkuihastumisiin (tai ihastumisiin ylipäätään), mutta sitten kun joku iskee, niin se iskee ja kovaa. Ja ikävä kyllä (lähinnä pankkitilin kannalta), nyt iski useamman kerran kovaa ja korkealta.

Mun suurin ongelma tällä hetkellä onkin, että missä järjestyksessä alan noita unelmia hankkimaan. (Ai mikä säästäminen pahan päivän/omistusasunnon/auton/veneen/minkälie varalle?) Lisäksi muutama upeus ihastuttaa useammassa eri värissä, mikä ei lainkaan helpota tätä.

Olin jo päättänyt, että seuraavaksi hankin (viimeistään keväällä itselleni synttärilahjaksi) Vuittonin Alma GM:n mustana hopeisilla metalliosilla Epi Leather -matskulla, koska mun vaatekaapissa on suorastaan huutava tarve mustalle arkilaukulle. No, sitten muistin taas Korsin Large Hamilton Toten läsnäolon. Ja joo, vaikka mua vähän häiritsee, että sitä näkee tätä nykyä joka toisella vastaantulijalla, oon kuitenkin mennyt ihastumaan kyseiseen laukkuun. Kyseisestä laukkumallista haluaisin joko konjakinruskean kultaisilla metalliosilla tai valkoisen kultaisilla metalliosilla. Ehkä vähän enemmän ton konjakinruskean. Mulla ei nimittäin myöskään ole ihan basic-konjakinruskeaa arkilaukkua since Vuittonin Speedy 30 Monogram täyttää enemmänkin ruskean laukun aukkoa.

Ja ettei vaan käy homma liian helpoksi, mun mieltä kaihertaa myös MiuMiun Vitello Bow Bag. Se on söpö ja kaunis (ja siinä on hei rusetteja!!). Musta olisi ihanaa hankkia se jossain vähän säväyttävämmässä värissä, esimerkiksi pinkkinä (se, että satuin eilen bongaamaan maailman-näteimmät-kuolen-jos-en-saa-niitä pinkit MiuMiu-henkiset rusettikorkkarit, ei lainkaan liity asiaan).

Ja sitten on tietysti Lady Dior -laukku, jonka haluaisin luultavasti medium-kokoisena ja ehdottomasti punaisena ja se Celinen ihana Luggage Tote. Ja tietenkin yhtenä suurimmista unelmista: Chanelin Classip Flap Bag.

Enitenhän tässä mua rassaa se, että joudun odottamaan ennen kuin voin ylpeänä kertoa omistavani noi kaikki (tai edes osan). Oon nimittäin about yhtä kärsivällinen kuin viisivuotias lapsi. Mä haluan kaiken nyt heti enkä myöhemmin. Odottaminen on niin tylsää. Äiti onkin aina sanonut, että oon aika malttamaton. Tunnustan.

Laukkuhankinnat mielessä kävinkin viime perjantaina ostamassa kokonaiset viisi riviä Lottoa. Olin ihan varma, että voitan sen neljä-viisi tonnia ja voin heti käydä ostamassa pari noista pois.

Tänään sitten tarkistin mun rivit. Kaksi oikein ja yksi lisänumero. Sillä ei voittanut edes euroa. Olin aika pettynyt.

Nää on just näitä first world problems. Että ei oo mullakaan helppoa.

(Alan olemaan koko ajan vaan vakuuttuneempi siitä, että musta ei tuu mitään hullua kissamummoa. Musta tulee hullu laukkumummo, joka vaan halailee ja pussailee kotona laukkujaan kaiket päivät.)

Lisäksi oon tietysti tsekkaillut muutaman jenkkiläisen nettikaupan sivustoja, ihan vaan jos sieltä vaikka sattuisi löytymään jotain mitä ehdottomasti tarvitsen, kun faija vielä asuu siellä (eli ei tulleja sun muita ällötyksiä). Pikkubroidi on menossa parin viikon päästä käymään siellä, pitänee ehkä laittaa pienenpieni tilaus Victoria's Secretille.

Aa ja se mun detox-puhdistuskuuri loppui perjantaina! Jotain perää siinä ilmeisesti on, että siitä tulee energinen fiilis, koska olin aika toimelias. Pesin mm. kaksi koneellista pyykkiä onnistumisprosentilla 50. Ekaan koneelliseen survoin valkoisen pyyhkeen ja mun ainoan valkoisen kangaskassin, jossa oli sellainen iso punainen koristekukkahärpäke. En edes ajatellut, että siitä voisi lähteä väriä. Joten kertoisko joku, millä logiikalla mun pyyhe on nyt kivan vaaleanpunainen, mutta itse kangaskassi ei? (Ratkoin sen kukkakoristeen irti pesun jälkeen, en muutenkaan tykännyt siitä.)

Jatkoin pyykkäämistä perjantaina (tällä kertaa onnistuen) ja tehosiivosin. Paino sanalla teho, koska siis vein mun kaikki petivaatteet ja jopa koristetyynyt ulos tuulettumaan ja jopa tamppasin ne. Että mitäpä? Samaan syssyyn vielä tuuletin kaikki mun villavaatteetkin ja kävin ruokaostoksilla. Nyt onkin sitten leikitty kunnon "minusta tulee hyvä vaimo" -ehdokasta koko loppuvuoden edestä. Lattiat pitäisi tosin pestä. Katellaan sitä tossa vaikka ensi kesänä.

Oon lisäksi onnistunut addiktoitumaan God Morgon -tuorepuristettuun appelsiinimehuun. Se on niin hyvää!! En oo aikaisemmin nirsoillut mehujen kanssa mutta ton jälkeen en enää ikinä pysty juomaan mitään ällöjä tiivistemehuja. Toi maistuu paremmalta kuin mikään limu tai drinkki. Voisin elää sillä.

Vietin eilen harvinaislaatuista vapaapäivää. Heräsin kahdelta päivällä täysin virkeänä (ja darrattomana). Olin lauantai-iltana kaveripariskunnan tupareissa, mutta olin vesi- (tai pikemminkin appelsiinimehulinjalla) ja  skippasin jatkot, joten kahdelta yöllä olin jo kotona syvässä unessa.

Kävin eilen powerwalk-lenkillä (jos se on sitä että kävelee reippaasti) tsekkaamassa miltä mun juokselenkki näyttää tätä nykyä ja ihan juoksekelpoiselta vaikutti (jee!). Kipaisin siitä vielä käymään Sofian luona lainaamassa kuusikulma-avainta, jolla saan kiristettyä mun keittiön pöydän ja tuolien ruuveja. Pitäisikin muuten ryhtyä tuumasta toimeen, ettei unohdu.

Illalla lojuin sohvalla, katsoin Nemoa Etsimässä (Disneylove) ja söin "brownie in a mug" -herkkua, jonka ohjeen löysin sattumalta netistä. Siihen ei tarvita kuin iso muki, 2,5 rkl jauhoja, 2,5 rkl sokeria, ripaus suolaa, 2 rkl leivontakaakaojauhetta, 2 rkl öljyä ja 3 rkl vettä. Kuivat aineet sekaisin, nesteet sekaan, sekoitus (jos seos on liian kovaa, lisää öljyä ja vettä) ja minuutiksi mikroon. Nauti vaniljajätskin kanssa. Aika epäterveellistä, mutta aika herkkua ja kerrankos sitä vaan eletään. Oon sitäpaitsi ollut kohta vahinkotipattomalla melkein neljä viikkoa, joten yksi suklaaherkku ei haittaa mitään.

Ajattelin huomenna kipaista töiden jälkeen keskustaan ihailemaan muutamaa noista yllämainituista laukkuehdokkaista. Ja mun on ehkä ihan pakko käydä sovittamassa niitä pinkkejä korkkareita. Onhan ne nyt superkäytännölliset, Suomessakin on korkkarikelit kuitenkin sen 4 kuukautta vuodessa.

Nyt meen kiristelemään noita ruuveja.

xoxo,

Anna