torstai 21. maaliskuuta 2013

Tää se päivä on

Rakkaat ystävät, kanssanaiset, toverit.

Tänään on merkittävä ja hieno päivä.

Tänään, torstaina 21. maalistakuuta vuonna 2013, minä, Anna, tein jotain mullistavaa. Jotain suurta ja lähes ennennäkemätöntä.

Jotain, joka josseeinytihanmuutamaapallonkulkusuuntaaniinonkuitenkinsairaanupeejuttu.

Minä vaihdoin tänään puhelimeni eli kapulani eli kännykkäni eli aifounini soittoääntä.

TATTADADAADADAA!

Ja on muuten true story.

Tosiaan.

Mä oon vähän sellanen, että mä en jaksa niitä puhelinten omia linkutuksia ja rinkutuksia, vaan aina on pakko saada joku "oma" soittari. Voi sitä juhlan hetkeä kun kännyköihin aikoinaan ilmestyi polyfoniset soittoäänet (ja vuosi oli 2000 ja jotain?). Nykyiseen kännykkääni oon säveltänyt jo useamman soittoääneen, oisko niitä ehkä kuusi? Ja uuden sävellän aina kun haluan vaihtaa soittaria, mitä ei siis kamalan usein tapahdu. Mun viimeisin soittari, ihastuttava (ja kaikkia muita raivostuttava, hehe) Call Me Maybe, sai nyt väistyä mun tän kevään teemabiisin tieltä.

Tänä keväänä mä oon nimittäin tulessa eli fleimeissä eli ns. liekeissä. Joo ei, Cheekin aiheeseen liittyvää kipaletta en sentään puhelun merkkiääneksi laittanut, mutta Alicia Keysin Girl On Firen kylläkin. Se muistuttaa mua siitä, että pitää puskee eteenpäin ja jaksaa, koska hei "THIS GIRL IS FIREEEEEEEEEEE!" Oon muuten saattanut pariin otteeseen huutolaulaa tota.

Tän viikon kuusipäiväisestä duuniputkestakin on takana jo neljä. Jotenkin ihan taas hujahtanut ohi pari viime päivää. Ja huomenna on jo perjantai.

Ja JESJESJES tajusin just että viikon päästähän on pääsiäinen eli suklaata saa vetää naamaan ihan luvan kanssa about niin paljon kuin napa vetää (tai kunnes tulee paha olo).

Ja mulla on pääsiäisenä kuulkaa kokonaiset viisi päivää "lomaa" töistä. Taidan pistää elämän risaiseksi. (Eli meen käymään äidin luona ja valvon myöhään. Ainakin kahteen.)

Huomenna aamulla ajattelin repäistä ja pestä pyykkiä. Ja siivota. Koska sit kun tuun iltavuorosta kotiin, on kiva tulla puhtaaseen ja mikä parasta, puhtaalta pyykiltä tuoksuvaan kotiin. Siis mikään ei tuoksu paremmalta kuin puhdas pyykki.

Siinä tuoksussa on vaan jotain uskomattoman ihanaa. Snif snif snif. Fiilistelen sitä tuoksua jo tällee etukäteen.

Loimuavin pyykkiterveisin,

Anna

(EDIT// "Loimuavin pyykkiterveisin"? Siis mitä hittoa minä? Eihän tossa ole järjen hiventäkään koko terveisissä. Paitsi jos yritin pyrkiä palkinnoille sarjassa "näin tiivistät postauksesi sisällön kahteen sanaan".)

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä et olisit tuikannu pyykkis tuleen :D::D Hehe! Vitja mul on huono huumori 0:22. <3

    Ei mul muuta, aattelin vaa ku en oo vähää aikaa ehtiny kommentoida ettet iha aattele et hylänny oisin!

    VastaaPoista