Tässä mä istun, junanpenkissä (ikkunapaikalla, näin ohimennen mainitakseni), uninen broidi vieressäni, pirteä pikkusisko vastapäätä ja mietin mistä aloittaa. Ajatuksia on, ihan kamalasti, voisi jopa sanoa että liikaa mutta voiko ajatuksia muka olla liian paljon? Elämme vaikeita aikoja, ystävät.
Kuuntelenpa ensin The Nationalia (ihan vaan koska satuin löytämään niiden kivan kuuloisen biisin, Sea Of Loven). Kuuntelen sen ennen kuin sanon mitään muuta.
*Neljä minuuttia myöhemmin*
Okei. Mun ei pitänyt puhua tästä mutta en kykene asiaa sivuuttamaan. MIKSI siis MIKSI maailmassa mä en ole ikinä aikaisemmin kuunnellut tota bändiä? Oon kuullut joo että jengi on hehkuttanut sitä ja niiltä tuli just uusi levy ulos, mutta enpä ole korvaani lotkauttanut. Toihan on ihan mieletöntä kamaa!
Välillä on tosi tyhmä olo. Siis oikein yltiötyhmä. Kuten esim. nyt.
Mä en tiedä mistä se johtuu, että oon nyt ihan viime aikoina löytänyt tosi paljon uusia bändejä. Bändejä, joista oon kuullut, mutta joille en oo antanut edes kertakuuntelun mahdollisuutta. En tiedä miksi. Jotenkin oon varmaan ajatellut, etten tykkää niistä kuitenkaan tai ettei ne kuitenkaan oo munlaisia bändejä tai soita mitään, mistä mä tykkäisin. Oon vaan dumannut ja tuominnut ne, vaikka itse liputan avarakatseisuuden ja rakastetaan-kaikki-kaikkia-niin-on-kaikilla-kivempaa -asenteen puolesta.
Moi, quel idiot.
(Toim. huom. sujuva ranskankielen käyttö arjessa.)
Kuinka todella kapeakatseinen ja väärässä olenkaan ollut.
The National, Two Door Cinema Club, Lana Del Rey, noin niin kuin muutamia viimeaikaisia "löytöjä" mainitakseni. (Joo, älkää suotta kysykö missä tynnyrissä oon oikein elänyt. En itsekään tiedä.)
Uusien musiikkilöytöjen lisäksi elämään kuuluu muutenkin oikein mukavaa. Oon tässä varmaan viimeisen viikon ajan jatkuvasti vilkuillut mun sähköpostia ja odottanut päätöstä siitä, pääsenkö töihin Flowhun vai en. Ja vihdoin tiistaina aamupäivällä tuli se päiviä odotettu viesti. "Sinut on hyväksytty talkoolaiseksi Flow Festivalille."
JESJESJESJES!!
Oon ihan superiloinen ja -innoissani! Flow on ehkä kaunein festaritapahtuma, jonka tiedän ja nyt me päästään T:n kanssa katsomaan mm. Of Monsters And Menia ja Alicia Keysia yhdessä. Ja
Tulee kyllä sellanen festarikesä taas, että heikottaa jo etukäteen. On Ruissi ja nyt vielä Flow ja molempiin lähtee seuraksi mahtavia tyttöjä. Festarit on jotenkin aina sellanen oma ulottuuvutensa, niiden aikana unohtuu että on olemassa se tavallinen arki, jolloin pitää tiskata ja maksaa laskuja ja käydä töissä. Festareilla on vaan se musiikki, ilmapiiri, ympäristö (Ruissalo ja Suvilahti, ei voi valittaa) ihmiset ja kaikki se pre-, during- ja afterbiletys.
Sit oon ollut paljon töissä, tässä on vahingossa tullut tehtyä yhdeksän tunnin duunipäiviä, mutta ei kuulkaa haittaa, koska kuusi työpäivää jäljellä ja sit se olisi sellanen yhtälö kuin yours truly + KESÄLOMA. Antaa tulla vaan alennusmyynnit, mä voin paahtaa kuusi päivää vaikka kellon ympäri koska sen jälkeen mä oon lomalla.
Lisäksi oon koittanut vähän treenailla. Eli käydä juoksemassa. Me sovittiin tosiaan isin kanssa viime talvena, että kesällä juostaan yhdessä joku matka jossain juoksutapahtumassa, näillä näkymin kymppi taikka sitten puolimaraton joskus heinäkuun puolen välin tienoilla. On ihan parasta, että ulkona on noin valoisaa, oon voinut käydä juoksemassa vielä kymmenen jälkeenkin.
Toi valo ja eritoten sen määrä tekee vaan niin hyvää. Todellista sielunhoitoa.
Lisäksi oon kuluttanut viime päivinä (lue: viikkoina) luvattoman paljon aikaa mun olemattomien ihmissuhteiden vatvomiseen. Tai ei ne olemattomia oo, mutta vähän hankalia. Tai ei, ei ne oo hankaliakaan, mä vaan teen niistä päässäni vaikeita. On yksi sellanen tyyppi, jota en oo ajatellut todella pitkään aikaan, kunnes se taas tupsahti mun silmiini ja sitä kautta mun ajatuksiin. Ja nyt mä pyörittelen ja vatvon ajatuksia, sanoja, lauseita ja tapahtumia päässäni.
Voi hölmö minä. Onneksi tässä ei sentään riuduta ihan sydän syrjällään vaan tää on enemmänkin sellasta päänsisäistä vuoropuhelua "eipäsjuupas"-tyyppisesti.
Oh well. Ei siis periaatteessa mitään uutta auringon alla.
Voi, mä en kestä miten suloinen kuusihenkinen perhe tähän loosiin tuli mun kanssa istumaan kun lähdettiin Helsingistä. Vanhemmat ja neljä pikkupoikaa. Pojat oli niin hellyyttäviä ja halusi kauheasti jutella ("ootko sä aikuinen? mihin sä oot menossa?") ja kertoa niiden Lintsi-reissusta ja pienin niistä kiipesi mun syliinkin jossain vaiheessa. Kertakaikkisen ihania lapsia. Hiljaista oli ainoastaan silloin kun kaikki mutusteltiin hartaudella meidän eväsleipiä (en ehtinyt syödä kotona, joten tein itselleni junaeväät). Oli pakko laittaa sisaruksille viestiä Tikkurilan jälkeen, että istuu alkumatkan jossain muualla, koska mulla ei ollut sydäntä häätää tota perhettä muualle. Ja sitten kun ne jäi Hämeenlinnassa pois, kaikki neljä poikaa vilkutti mulle. Sydänhän tollasesta sulaa. Lapset on vaan mahtavia.
Enää alle tunti matkaa jäljellä (en voi muuten sanoin kuvailla miten yllättynyt olin tästä VR:n tarjoamasta wifistä. Mutta ei oo valittamista, kiva että ne on laajentanut sen Pendolinojen ulkopuolelle myös muihin juniin. Peukku!). Mietin just että mitäköhän mä mahdoin pakata mukaan. Neljä kirjaa ainakin ja villasukat. Mitä muuta mökillä edes tarvii?
Ihanaa päästä mökille. Mökillä oleminen tarkoittaa syömistä, juomista, uimista, saunomista, perheaikaa ja yleistä landeilua. Mökillä saa, ei vaan pitää, käyttää kollareita ja vähän kulahtaneita villapaitoja eikä tarvii katsoa peiliin. Saa istua yömyöhään grillikatoksessa, juoda laatikkoviiniä ja jutella perheen kanssa eikä oo kiire mihinkään.
Mua tavallaan olisi kiinnostanut ajatus kaupunkijuhannuksesta, mutta kyllä mä oon silti aika tyytskäri että oon just matkalla kohti landea.
Mä just tajusin, että mähän pääsen mökillä heittämään mun talviturkin pois! Jee! Oon kyllä käynyt Stadikalla tyttöjen kanssa, mutta eihän sitä nyt voi laskea.
Junamatkan halvin ja hauskin huvitus, Photo Booth -hölmöilykuvat:
(Noi on rapulasit. Me osataan myös tehdä Batmanit ja kiinnostuskiikarit.)
Ihanaa (ja turvallista, ei mitään hukkumishommia) juhannusta!
xx,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti