Au pairin arkipäivä

Tää on näköjään taas näitä viikkoja, jolloin päivät vaan lentää ja ennen kuin sitä itse huomaakaan, on jo torstai. Ja huomenna, perjantaina, äiti ja pikkusisko ystävineen saapuu tänne. Luvassa vähän turistihommia, sillä kukaan niistä ei oo aikaisemmin käynyt Lontoossa.

Onpa jotenkin hassu ajatus, Lontoo turistikohteena. Vaikka sitähän se on. Mutta kun itse on muovannut jostain paikasta itselleen kodin, kodin ajatteleminen turistinähtävyytenä tuntuu vähintäänkin oudolta. Lontoossa on paljon mulle vielä toistaiseksi tuntemattomia paikkoja ja välillä keskustassa vie hetken hahmottaa, että mihin ilmansuuntaan nenä nyt osoittikaan. Mutta tietynlainen koti tää jo silti on. Ei vielä samalla tavalla kuin Helsinki, mutta jotain sinnepäin.

Oon tällä hetkellä "vapaalla", mutta koska meille tuli jokin water engineer tänne nakuttelemaan meidän putkia, pysyttelen kotona. Mikä ei oikeastaan haittaa, sillä oon napannut jostain ikävän flunssanpoikasen. Nenä valuu, kurkkua ja päätä kivistää. Pitänee juoda paikallisia Finrexinejä, Lemsipejä. Maistuu sitruunalta ja toimii, ainakin mun kurkku tykkäsi eilen.

Mun normaali au pairin arkipäivä kuluu niin, että herätyskello soi 7.20 jolloin painan sen pois ja torkutan autuaalliset kymmenen minuuttia. Puoli kahdeksalta nousen, pukeudun ja menen täällä yläkerrassa sijaitseviin lasten makuuhuoneisiin. Avaan verhot ja petaan sängyt. Alakertaan saapuessani kurkistan olkkariin, jossa katsotaan aamupiirrettyjä. Pyydän lapsia pukeutumaan ja kysyn, haluavatko he lisää aamiaista (vanhemmat hoitavat lasten aamupalan). Menen keittiöön ja teen tyttären eväät valmiiksi koulupäivää varten. Sen jälkeen tyhjennän ja/tai täytän tiskikoneen. Tässä vaiheessa kello on yleensä jo vähän yli kahdeksan, jolloin lastenohjelmat loppuvat ja lapset sammuttavat telkkarin. Hampaiden ja kasvojen pesu, molempien hiusten harjaus, takit päälle, kengät jalkaan ja eikun ulos ovesta.

Mä vien lapset päivittäin autolla kouluun, koska molemmat on eri kouluissa ja etenkin tyttären koululle on sen verran matkaa, että ei puhettakaan, että sinne voisi kävellä viisivuotiaan kanssa.

Koulumatkaan (siitä hetkestä kun starttaan auton kotipihasta siihen kun peruutan sen takaisin pihaan) kuluu vajaa tunti. Mua se ei sinänsä haittaa, on kiva ajella pitkästä aikaa ja etenkin matka tyttären koululta kotiin, jolloin molemmat lapset ovat koulussa ja saan ajella itsekseni, on yksi joka-aamuisista lempihetkistäni. Ajelen rauhassa, nautin vehreistä maisemista, aamuauringosta ja kuuntelen radiota.

Oon löytänyt täältä ihan mielettömän radiokanavan, Absolute Radion. Aluksi kuuntelin erästä pelkkiä listahittejä toistavaa kanavaa, jonka soittolista kävi tutuksi suunnilleen kahdessa päivässä. Joo, Katy Perryn uusi sinkku on ihan kiva, mutta mä en jaksaisi kuunnella sitä kolmesti päivässä. Sitten löysin nykyisen lempparikanavani. Kyseinen kanava kuulostaa juontoineen ja visailuneen ihan tuikitavalliselta kaupalliselta radiokanavalta, mutta se musiikki! Ne soittaa Coldplayta, The Black Keysiä, The Killersiä, Of Monsters and Meniä, Mumford & Sonsia, Florence and The Machinea, Arctic Monkeysia, Arcade Firea, HAIMia, The Cardigansia, RHCP:tä, Two Door Cinema Clubia and the list goes on and on...

Mä olen kuullu tuolta biisejä, joita en olisi ikinä uskonut voitavan soittaa radiossa (esimerkkinä Smash Mouthin All Star, joka siis soi Shrek ykkösen alussa, oikein hauska biisi). Olen syvästi ihastunut kyseiseen kanavaan.

Kun pääsen kotiin yhdeksän jälkeen, teen itselleni aamupalaa ja lueskelen blogeja. Sen jälkeen nukun päikkärit, käyn juoksemassa, tapaan tyttöjä kahvin merkeissä tai lähden tutkimaan Lontoota. Vapaata mulla on aina kolmeen asti, jolloin lähden hakemaan lapsia koulusta.

Ollaan kotona lasten kanssa neljän aikaan. Lapset vaihtaa koulupuvut normivaatteisiin, syödään välipalaa ja tehdään läksyt. Sen jälkeen alan kokkailemaan illallista. Sen aikana lapset leikkii keskenään tai katsoo telkkaria. Syödään illallinen puoli kuuden maissa (mä tosin yleensä vain istun seurana) ja sitten leikitään kunnes vanhemmat tulee seitsemän aikoihin kotiin. Yleensä vanhempien tullessa kotiin ollaan vaihdettu pyjamat päälle ja pesty kasvot ja hampaat.

Seitsemän jälkeen mulla on "omaa aikaa" kun vanhemmat viettää aikaa lasten kanssa. Skypeilen rakkaiden kanssa, luen tai surffailen netissä. Yhdeksän jälkeen me syödään kolmistaan vanhempien kanssa (perheenisä yleensä kokkaa), katsellaan telkkaria ja vaihdetaan kuulumisia. Välillä juodaan lasilliset viiniä ja viime päivinä perheenisä on sytyttänyt takkaan tulen. Noi illat on tosi mukavia ja rentouttavia ja meillä on kaikilla jo omat vakkarispottimme olkkarissa. Näiden tekemä ruoka on tosi hyvää ja me syödään paljon hyörytettyjä vihanneksia.

Mulla on tosi vähän mitään kotihommia, mikä vähän aluksi hämmensi mua. Tietysti huolehdin yleisestä siisteydestä, onhan tää mun koti. Muuten mä yleensä tyhjentelen ja täyttelen tiskikonetta ja huolehdin, ettei lasten leluja pyöri joka paikassa. Mua ei ole pyydetty pyykkäämään ja no, siivooja meillä käy kerran viikossa huolehtimassa talon siistiin kuntoon.

Samoin kuin illat, mulla on myös viikonloput aina vapaata, ihan satunnaisia (iltapainotteisia) babysittaus-keikkoja lukuunottamatta. Aika leppoisaa siis.

Toki pitää nyt painottaa, että puhun vain ja ainoastaan omasta koekmuksestani omassa host-perheessäni. Tapoja tehdä näitä hommia on ihan yhtä monta kuin on au paireja ja perheitäkin. Mulla kävi mieletön tuuri, kun löysin itselleni näin mahtavan ja rakastavan perheen.

Ohessa kuvallinen todiste karjalanpiirakoista, joita leivoin viime perjantaina. Ne onnistui JA maistui ihan oikeilta karjalanpiirakoilta. Todellinen suksee siis. Vanhemmat tykkäsivät, lapset vähän oudouksuivat. Mä söin noita aika monta. Mua kun ei todellakaan ole millään kodinhengetär-taidoilla siunattu, niin tää oli ja on edelleen melkoinen ylpeilyn aihe.

Mun tekisi kamalasti mieli käydä juoksemassa, mutta keho taitaa olla eri mieltä. Ehkä reippailen tohon lähihuoltsikalle ostamaan jotain hyvää (lue: jäätelöä, eiks kylmä toimi hyvin kipeälle kurkulle?).

Kuvat on eräältä lämpimältä päivältä joku aika takaperin kun täällä hitsi vieköön tarkeni shortseissa!! Nyt täällä on viilennyt, mutta mä en oo ehkä vielä ihan sisäistänyt sitä. En sentään enää juoksentele pelkissä shortseissa, mutta en mä kyllä mun parkaakaan ole vielä ottanut esille. Mistä lie tää mun flunssa sit johtuu?

Asudetailsit:

Neule: Sisley
Shortsit: Seppälä
Kengät: Converse
Helmet: lahja ystävältä
Aurinkolasit: Ray Ban Wayfarer

Nyt sitä jäätelöä!

xx,

Anna