torstai 15. tammikuuta 2015

Uusi laukku ja sen sisältö


Mä shoppailen tätä nykyä aika vähän. Kahtena suurimpana syynä ovat 1) se, että mistään ei löydy laadukkaita, omia mielikuviani vastaavia tuotteita ja 2) taloudellisen tasapainon ylläpitäminen aka raha aka massi aka hynä.

Historiani vaatemyyjänä hyökkää ajoittain edelleen esiin, sillä mun luontoni ei kertakaikkiaan anna periksi maksaa 50 euroa viskoosi- tai polyesteripaidasta ja keinonahkaisia laukkuja ja kenkiä en ole vuosiin enää edes vilkaissut. Mutta koska ikävä kyllä oma pankkitilini ei (ainakaan toistaiseksi, hehe) ole pohjaton kaivo, on uusissa hankinnoissa otettava myös hinta huomioon eli säästettävä rahaa jos jotain tyyriimpää haluaa hankkia.

Mulla on jo pitkään ollut etsinnässä pieni musta olkalaukku. Katselin pitkään Rebecca Minkoffin M.A.C.-laukkua, mutta jokin siinä ei vaan natsannut. Ne oli varmaan ne vetoketjuissa olevat roikkuvat nahkalärpäkkeet. Ja muutenkaan laukku ei ehkä täysin vastannut sitä, mitä tulevalta pikkulaukultani hain.

No mitäkö siltä sitten hain? Vaikea kysymys. Klassista ja tyylikästä, yksinkertaista ulkomuotoa, joka kestää aikaa. Halusin laukun, joka sopii sekä arkeen että juhlaan. Tiesin aina jonkin uuden laukun nähdessäni, että se EI ollut sitä mitä halusin, vaikka en osannut kuvailla edes itselleni, mitä oikein etsin.

Kunnes marraskuun loppupuolella käväisin Turussa rakkaan ystäväni luona. Haahuilimme päämäärättömästi paikallisen Stockmannin laukkuosastolla (meille on muodostunut perinteeksi tehdä aina kierros Stockan laukkuosastoilla, jos kävelemme kyseisen tavaratalon ohi). Ja siellä se oli, Furlan osastolla! Minun tuleva pikkuinen laukkuni.


Ihastuin välittömästi sen ulkomuotoon ja kultaiseen hihnaan joka oli juuri oikean pituinen. Laukku ei huutanut brändin nimeä ja oli yksinkertaisen tyylikäs. Se on tehty jämäkästä nahasta ja oli kertakaikkisen täydellinen (ja sai myös välittömän hyväksynnän ystävältäni, joka on luottohöpsöttely-toverini mitä tulee laukkuihin ja kenkiin).

En ostanut laukkua vielä tuolloin, sillä koitin toimia järkevästi ja tutkistella myös muita vaihtoehtoja. Mutta sitten, noin viikkoa myöhemmin koitti Jenkkilässä hyllynmyllyn aiheuttava Black Friday ja huomasin erään laukkuani myyvän nettikaupan antavan roiman alen "kun ostossumma ylittää rajan x". Ja se oli menoa se.

(Kun se kuitenkin ihmisiä kiinnostaa, niin laukun alkuperäinen hinta oli n. 250e.)

Tilasin laukun ja muutamaa päivää myöhemmin se oli jo luonani. Näin jälkeenpäin on vaikea kuvitella, miten olen aikaisemmin pärjännyt ilman. En siis ole moniin vuosiin omistanut ainuttakaan pientä, olan yli menevää mustaa peruspikkulaukkua ennen pikku-Furlaa.


Laukku on pieni, mutta sinne mahtuu juuri kaikki tarpeellinen. Aikaisemmin tapanani oli kantaa mukanani jäätävä määrä kaiken maailman sälää, koska ne mahtuivat laukkuun ja saatan vaikka tarvita tätä kuittia viime keväältä tai tätä viidettä ponnaria. Heh. Furlan kanssa ei kyseistä ongelmaa ole.

Ja on se vaan niin kaunis. Yksinkertaisen täydellinen ja tulen sen käyttämisestä aina kovin onnelliseksi.

No mitä Furlaan sitten mahtuu?


Furlasta löytyvät:

-avaimet

-puhelin ja sen kotelo

-kuulokkeet

-kulmakynä, huulirasva ja kampa (mun meikkaaminen on aika olematonta, koska olen niin laiska ja siksi multa ei löydy laukusta esimerkiksi puuteria kun en sellaista edes omista). Tajusin muuten juuri, että pieni käsipeili unohtui kuvasta! Se siis piilottelee jonkun toisen laukun uumenissa.

-invisibobble-ponnari (sain sen siskolta ja hurahdin sen käyttäjäksi) sekä pari pinniä

-matkakortti

-tärkeimmät kortit eli ajokortti, pankkikortti ja pari etukorttia

Laukkuun mahtuisi enemmänkin roinaa, mutta tossa on tavarat, jotka kulkee mulla aina mukana. Toki kaikilla laukuilla on vähän eri funktio ja tietenkin isommassa laukussa mulla on myös enemmän tavaraa mukana (esimerkiksi kalenteri ja mahdollisesti joku kirja).

xx,

Anna

ps. mulla on myös tapana kutsua mun laukkuja nimeltä, yleensä niiden merkin mukaan, sen sijaan että vain kutsuisin niitä "laukuiksi". Tätä uusinta tulokasta kutsun, tietenkin, Furlaksi. "Oota mä nappaan Furlan messiin!" Ah tätä mielikuvituksen riemuvoittoa!

pps. ei, en ole tullut ajatelleeksi, mitä teen sitten, jos joskus satun omistamaan monta saman merkin laukkua. Lupaan raportoida välittömästi, jos moinen vakava ensimmäisen maailman ongelma joskus minut kohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti