torstai 1. tammikuuta 2015

When something ends, something else begins


Vuosi 2014 ei ollut taisteluiden vuosi. Vuosi 2014 oli eteenpäin rämpimisen vuosi.

Melkein tekisi mieleni sanoa, että kulunut vuosi ei todellakaan ollut elämäni parhaimpia. Mutta sitten taas toisaalta, kaikessa surkeudessaankin se oli ainutlaatuinen, niin kuin jokainen vuosi meidän kaikkien elämässä on.

Viime vuonna olin epätoivoinen, viime vuonna olin epätietoinen. Paljon tapahtui, monella elämän osa-alueella. Muutoksia, turhautumista ja uuden opettelua työkuvioissa. Heinäkuussa sain tietää, että edessä olisi taas uusi välivuosi edellisten perään. Lähipiirissä oli suuria, kipeitä myrskyjä. Makasin monta hetkeä sohvannurkassa ja yritin muistaa, että vaikka en juuri nyt tiedä miten tästä selvitään, sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Välillä oli kuitenkin päiviä kun en kyennyt siihen, oli päiviä, jolloin niskaan kaatuva rankkasade tuntui loputtomalta.

Joskus eteenpäin rämpiminen oli helpompaa. Niitäkin hetkiä riitti. Esimerkiksi silloin, kun tajusin ensimmäisen kerran kehittyneeni työtehtävissäni. Silloin kun täytin 24 ja itkin, koska olin pakahtua kaikkeen siihen onnellisuuden määrään. Silloin kun ymmärsin nauttivani historian ja kirjallisuustieteen opinnoista. Silloin kun käytiin duuniporukan kanssa ex tempore -iltauinnilla Hietsussa ja uitiin niin pitkälle että melkein hirvitti. Silloin kun matkalla Helsinkiin jäin pois bussista vähän ennen Ruoholahtea, seisoin sillalla ja katselin merta. Niinä monina hetkinä kun nauroin sydämeni kyllyydestä. Ja etenkin niinä hetkinä, kun tajusin miten siunattu kuitenkin olen ja miten paljon rakastan ympärilläni olevia, minulle loputtoman tärkeitä ihmisiä.

Ja vaikka en ainakaan vielä voi täysin rehellisesti sanoa olevani kiitollinen kaikesta siitä mitä vuosi 2014 antoi, opin kyllä jotain.

Opin (jälleen kerran), että kaikesta voi selvitä ja että kaikella on tapana selvitä.

Olen monesti yrittänyt miettiä, mikä on jonkun tapahtuneen asian tarkoitus. Välillä olen keksinyt syyn, useimmiten en. Pohjimmiltani uskon kuitenkin, että kaikki mikä tapahtuu, johtaa johonkin parempaan tai hyvään, aina jotenkin ja aina lopulta.  

2015, en tiedä mitä sinulta odottaa, mutta aion olla avoimin mielin, ottaa sinut syleillen vastaan ja vain toivoa, että myös sinä syleilet rakastavasti takaisin.

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti