Tällä viikolla

Mä jotenkin olin kelaillut, että kun mulla on ollut tää viikko hiihtolomaa koulusta niin olisi jotenkin paljon aikaa postailulle sun muulle. No kävikin sitten niin, että buukkasin viikkoni täyteen treffejä ystävien kanssa. Jos en ollut illalla töissä, olen ollut nauttimassa rakkaiden ihmisten seurasta hyvän ruoan äärellä. Vähän mälsää blogin kannalta, mutta kertakaikkisen rentouttavaa omaa henkistä hyvinvointiani ajatellen.

Torstaina kävin itselleni uudessa kirjastossa Hallituskadulla Tuomiokirkon naapurissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjasto osoittautui ainoaksi järkeväksi paikaksi, josta löytyi mun eräs hissan kirjatentti-kirja. Oli tosi jännittävää vaeltaa hyllyjen välissä ja etsiskellä kirjaa. Olisin toki voinut kysyä apua, mutta oon vähän sellainen "minäitse"-mimmi.

Tenttikirjoja onkin nyt sitten kerättynä niin paljon, että kylässä ollut siskoni meinasi pyörtyä pinon nähdessään. Mutta what can I do, tulossa on kolme hissan tenttiä ja yksi kirjallisuustieteen tentti.

SKS:n kirjasto oli niin vanhanaikainen, että tää historia-lover oli ihan seitsemännessä taivaassa.

Sää, takki: harmaita. Tsufe: mustaa. Mieliala: aurinkoisen keltainen.

Viikon ehdoton "jos mun päivä olisi tarvinnut pelastamista, tämä olisi pelastanut sen" -momentti tapahtui duunissa. Meidän uusin työntekijä, joka on ollut talossa nyt muutaman viikon, kertoi kuluneella viikolla luulleensa koko ajan, että mä olen suomenruotsalainen (mulla/meillä on paljon svenska talandeja kollegoina) ja voi jukranpujut, ette voi edes kuvitella miten iloiseksi siitä tulin! Hän perusteli väitettään toteamalla, että "kun sä aina puhut ruotsia kaikkien asiakkaiden kanssa". Tietenkin puhun, jos asiakas puhuu mulle ruotsia, koska tahdon olla kohtelias vaikkei ruotsi äidinkieleni olekaan.

On kyllä ihan mieletöntä, miten paljon mun ruotsi on pelkästään duunin takia kohentunut.

 #munäitionparas #laskiaispulla #mums #pullapäivässäpitäämieleniloisena 

Katsokaa nyt näitä pikku pöwwökasoja!! Wäwäwää, nää on niin söpöjä.

Mulla oli vaimokkeen eli parhaan ystäväni kissasisarukset eli mun kummilapset hoidossa yhtenä iltana. Kulutin monta kymmentä minuuttia yrittäen saada heistä tarkkaa kuvaa, mutta nämä ovat aika liikkuvaista sorttia.

Eilen juhlittiin perinteisesti Ruissin henkilökunnan pikkujouluja, Turussa tietenkin. Köröteltiin bussilla Turkuun ja takaisin ja kuten pikkujoulujen henkeen kuuluu, kuivin suin ei tarvinnut olla hetkeäkään, jos ei itse tahtonut, hehe. Ohjelmassa oli paljon ruokaa ja hengailua hyvän jengin kanssa. Paluumatkalla tajuttiin, että Tavastialla (jonka eteen bussi meidät tulisi jättämään) oli menossa kaikkien aikojen toinen Lasermehu-klubi, joka sitten pienellä porukalla päätettiin tsekata! Mua harmitti ihan kamalasti kun en päässyt kyseisen tapahtuman "lanseeraus"iltaan, joten olin hyvin innoissani. Ehdittiin paikalle vain puoli tuntia ennen pilkkua, mutta parempi sekin kuin ei mitään! Meno oli aika cool ja musa siistin oloista (vaikka enhän mä musiikista tiedä juuri tuon taivaallista, hahah).

#prepikkujouluselfie #tukkaolimintissä #sitastuinovestaulos

Toim. huom. Kaikki kuvassa näkyvät lasit eivät ole allekirjoittaneen. Ehkä.

Tänään on sitten vähän väsyttänyt, mutta onneksi ei ole mitään, mihin kahdet päiväunet eivät auttaisi.  Vaikka onkin lauantai-ilta, aion mennä suhteellisen ajoissa nukkumaan ja nukkua hyvän, tasoittavan yön. Ah, nukkuminen on parasta.

Ihanaa loppuviikonloppua!

xx,

Anna

ps. mä oon tässä vähän pohdiskellut, että josko kuvaisin ehkä pienen höpötysvideopostauksen. Sellaista joskus toivottiin ja olen ehkä vihdoin kypsynyt ehdotukselle, koska musta se on ainakin ajatuksen tasolla hauska idea. Mitä mieltä te ootte? Ehdottomasti vai ei missään nimessä (HAHA)?

pps. tiedän, että kännykkäräpsyjen laatu ei päätä huimaa, mutta musta postauksia on kivempi lukea, jos niissä on edes vähän kuvitusta