Viisi vinkkiä Tukholmaan

Kävin tosiaan yhden yön pituisella pikavisiitillä naapurimaamme kauniissa pääkaupungissa yhdessä rakkaan ystäväni kanssa. Tässä omia huomioitani eli tarinantynkää matkastamme.

Vinkki nro 1:

Jos lennät Tukholmaan, älä hyvänen aika missään tapauksessa ota Arlanda Expressiä matkatessasi kentältä keskustaan/toisinpäin. Tai ota, jos sulla on kiire esim. kuninkaallisiin häihin tai uit rahassa. 26 euroa 20 minuutin junamatkasta sattui lompakkoon (vaikka jostain sekopäisestä syystä me tajuttiin vasta jälkikäteen kuinka hemmetin kallis toi juna oli. Mutta mä oonkin aina ollut sitä mieltä, että ulkomailla ollessa rahantaju katoaa tyystin. Mulla ainakin välillä. Ja oon muka aikuinen. Jepjep).

Sen sijaan maksa mielummin 12 euroa ja nauti 45 minuuttia kestävästä bussimatkasta ja ulkona ohi vilahtavista maisemista (lähinnä lähiöitä ja esikaupunkialueita ja moottoritietä, mutta hei, bussin penkit oli mukavat! Mä nukahdinkin. Mä tosin nukahdan melkein mihin vaan. Mutta kuitenkin). Bussi lähtee keskustan päärautatieasemalta ja lipun ostaminen on aivan tajuttoman helppoa. Homma toimii aivan samalla tavalla kuin VR:n junamaateillakin. Ja asemalta löytyy tosi hyvät opasteet, joita seuraten on helppo löytää bussiterminaaleihin.

Jos tulet laivalla, niin sorppa vaan, tässä en osaa auttaa. Mutta varmasti jollain bussilla/metrolla/helikopterilla/taksilla/norsulla/kävellen pääsee satamista keskustaan.

Vinkki nro 2:

Tukholmassa kannattaa kävellä (..........no shit Sherlock. Kyllä taas ihan muina Einsteineina naputtelen näitä vinkkejä täällä. Hehez.). T-banalla eli metrolla pääsee kyllä ympäri ämpäri, mutta me valikoitiin meidän hotla juurikin 1) paikallisen steissin ja 2) keskustan läheisyydestä, ettei tarvitsisi käyttää julkisia.

Musta Tukholman ydinkeskusta on aika helppo ja selkeä ja tosi nopeasti sitä oppi hahmottamaan katuja ja paikkojen sijaintia jo ihan parissa päivässä. Toki meitä auttoi, että ystävälläni oli netti aka Google Maps koko ajan käytössä, niin saatettiin tarkistaa sijainti siitä, jos tarvetta oli.

Gamla Stan on ihana, siellä voisi haahuilla vaikka kuinka ja pitkään! Jos olet yhtään kuninkaallisista viliintyvää sorttia, kannattaa vierailla kuninkaanlinnassa! Me riemuittiin ja tanssittiin pieni voitontanssi kun tajuttiin, että sinne pääsee talvellakin sisälle! Monta tuntia koluttiin kaikki yleisölle avoimet huoneet (yhden huoneen katossa oli tapetti, jossa oli kultaisia kruunuja. HALOO miten siistiä, mäkin tahdon kruunuja mun kattoon!) ja käytiin aarrekammiossa ja oltiin kuin pienet lapset karkkikaupassa. Ystäväni, jonka kanssa olin reissussa, on juurikin kaltaiseni höpöilijä, mitä tulee laukkuihin ja kenkiin ja vaatteisiin ja söpöihin eläimiin ja kuninkaallisiin asioihin. Muutaman meitä yhdistävän asian mainitakseni. Ostimme myös molemmat yhdeksän euroa maksavat kahvimukit, joissa on kultaisia kruunuja. Kyllä. Me ollaan just sellaisia hölmöjä.

(Mutta ne kahvimukit on ihan mielisairaan hienot!!)

Huom! Bongaa kruunukuosinen katto!

Vinkki nro 3:

Jos kaipaat kahvia tai muuta välipalaa, fuck Starbucks ja mene esimerkiksi Espresso Houseen. Kyseessä on ruotsalainen(?) kahvilaketju, jolla on tosi viihtyisät kahvilat ja hyvä valikoima tuoreita syömisiä ja mehuja ja smoothieita. Ja myös niiden mustana nautittu suodatinkahvi oli ihan hyvää!

(Mua aina välillä jaksaa harmittaa se, kuinka 90% kaikissa kahviloissa, ihan sama olitko Stadissa, Tukholmassa vai Mikkelissä, kahviloissa tarjottava kahvi on ihan hirveää kuraa. Tai no, onneksi täällä Helsingissä tilanne parantuu koko ajan. Musta on tullut ihan kamala kahvisnobi, mutta mä en ihan vain periaatteesta halua maksaa 2,5 euroa kupillisesta pahanmakuista moskaa. Jos vietän aikaa ystävien tai perheenjäsenten luona, silloin mulle on yks hailee mitä mulle tarjotaan. Mä olen silloin paikalla heidän, en kahvin takia. Ja aika harvoin tarvitsee kylässä maksaa kahvista, hehe. Oonkin vähän pohdiskellut, josko kirjoittaisin muuttuneesta suhtautumisestani kahviin. Mä voisin ihan totta paasata kahvista ja etenkin OIKEASTI hyvästä kahvista rivikaupalla, mutta en tiedä kiinnostaako jengiä lukea siitä vaikka aihe onkin lähellä omaa sydäntäni. Kahvi kun on toki tietyllä tapaa aina myös makukysymys.)

Ystäväni otti kauniita tunnelmakuvia, minä "kauniita" tunnelmaselfieitä. #viiksetgonewrong

Vinkki nro 4:

Shoppailumahdollisuuksiahan Tukholma on täynnä. Löytyy esimerkiksi Acnen ja Filippa K:n ja Samsoe&Samsoen liikkeet, muutamia mainitakseni. NK-tavaratalo on astetta fancympi versio meidän Stockasta, ihan kiva siis myös. Oon kuitenkin sitä mieltä, että Google auttaa tässä eniten, mutta siis jokaiselle on kyllä jotakin. Second hand -kaupoista ei ole mi-tään hajua, paitsi yksi löydettiin vahingossa, mutta kyseessä olikin aikamoinen helmi!

Sturegallerianissa on käytettyjä merkkilaukkuja myyvä liike, melkein heti ulko-ovien vieressä kun tulee sisään Birger Jarlsgatanilta. Me pyörähdettiin sisällä ja bongasin hyllyiltä Vuittonia, Chanelia ja Celineä. Sain melkein sydänkohtauksen kun yhdellä hyllyllä näkyi Celinen Trapeze, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut, mutta mun onneksi sitä oli tarjolla vain punaisena, itse kun haluaisin kyseisen laukun tylsästi mustana.

Edit// Tukholmastahan löytyy myös Victoria's Secret ja mekin käytiin siellä, koska satuttiin kävelemään ohi. Kyseinen putiikki on kuitenkin vuorattu 90% ketjun rasvoilla, hajuvesillä ja meikkipussukka/passinsuojus-sälällä. Rintsikoita ei ollut ollenkaan ja alkkareitakin vain yksi pöydällinen eli ehkä 10 eri mallia/kuosia. Mua ei siis kyseinen vierailu hyödyttänyt, koska vaikka ne rasvat tuoksuukin ihanilta, olen joutunut toteamaan, että ne eivät sovi mun iholle. Oman kokemuksen mukaan ne kuivuvat mun iholla vähintään sen viisi tuntia ja mulla ei kärsivällisyys riitä sellaiseen puljaamiseen. Mä en myöskään tykkää pukea päälle, jos iho tuntuu kostealta ja siksi mä tahdon oman vartalovoiteeni kuivuvan iholla asap. Mutta nää on siis ihan makukysymyksiä, esimerkiksi mun molemmat siskot tykkää lotrata VS:n rasvojen kanssa. Toisille ne sopii, toisille ei. Tarjolla ei myöskään ollut (ylläri) sitä alkkarimallia, josta itse tykkään ja jota hamstrasin sekä Jenkeistä että Lontoosta, mutta tässäkin makuja on monia.

Yleisesti ottaen me kierreltiin paljon Norrmalmilla ja Birger Jarlsgatanin länsipuolella (eli "vasemmalla" puolella, Google Maps auttaa havainnollistamaan). T-bana-asemista Östermalmstorg on varmaan parhain paikka jäädä pois, jos käyttää metroa.

Shoppailut Tukholmassa jäi määrällisesti vähäisiksi. Kuninkaanlinnasta hankitun kruunuisen kahvimukin lisäksi ostin "ainoastaan" jo pitkään haikailemani Acnen mustat Colt-nilkkurit. Kyseiset kengät eroavat klassikko-Pistoleista siten, että niissä on vähän Pistoleita korkeampi korko. Kokeilin paikallisessa Acnen liikkeessä vertailun vuoksi myös Pistoleita, mutta mulle on on aina ollut vähän ongelma käyttää matalia tai tasapohjaisia nilkkureita, koska koen, että ne saavat mun jalan näyttämään jotenkin jättimäiseltä (tää on vain mun oman pään sisällä, I know). Coltit olivat rakkautta ensi askelluksella. Korosta huolimatta kengät ovat tukevat ja jämäkät jalassa ja juurikin sellaiset klassisen eleettömät. Ominaisuus, jota ei tunnu kovin monista nilkkureista tätä nykyä löytyvän. Tai sitten mä olen vain nirso (tunnustan, haha).

Kenkäparia rikkaampana ja noin 390 euroa köyhempänä Acnen liikkeestä poistui eräs iloinen suomalaisneitonen. Olen huolellisesti sisäänajanut kenkiä, myös ihan ulkokäytössä ja jokaisella käyttökerralla ne tuntuvat paremmilta ja paremmilta. En siis voi kuin todeta, että money well spend.

Mulla on itseasiassa yhdet asukuvatkin (!! no kyllä), joissa aion kyseiset kengät esitellä.

Vinkki nro 5:

Me yövyttiin Vasagatanilla, tosi lähellä rautatieasemaa sijaitsevassa Elite Hotel Adlonissa. Meidän valintakriteereinä olivat sijainti, hintaan sisältyvä aamiainen sekä kohtuullinen hintataso. Pyöriteltiin muutamaa eri vaihtoehtoa, luettiin ahkerasti kommentteja Tripadvisorista ja päädyttiin lopulta tohon.

Oltiin tyytyväisiä. Huone oli ulkoilmeeltään tosi basic, mutta sänky oli todella mukava! Buffet-aamiainen oli runsas ja raaka-aineet tuoreita. Hotelli oli hieman vanhanaikainen ja henkilökunta ystävällistä, eikä oikeastaan löydetty mitään nokan koputtamista. Ystäväni tosin totesi, että ensi kerralla meidän kannattaisi ottaa huone sisäpihan puolelta (nyt meillä oli ikkuna Vasagatanille), koska hän on melko herkkäuninen ja kadulta kuului yöllä vähän melua (jossain lähistöllä oli bassonjumputuksesta päätellen yökerho). Allekirjoittanut taas kykenee nukkumaan vaikka minkälaisessa ympäristössä, joten mulla ei ollut mitään nukahtamisongelmia.

Toivottavasti näistä oli jotain hyötyä jos joku suunnittelee reissua Svea-mamman valtakuntaan.

Nyt on muuten pakko paukutella vähän henkseleitä, koska meikämandoliini selvisi koko reissun pelkällä ruotsilla! Selvittiin hotellissa, Acnella, rafloissa ja kahviloissa, ihan joka paikassa ruotsia puhumalla! Oon ihan hurjan ylpeä itsestäni. Varmasti jokainen kuuli, että ruotsalaisia ei olla nähtykään, mutta olin silti tosi otettu kun kaikki antoivat mun/meidän puhua ruotsia eivätkä edes yrittäneet vaihtaa englantiin.

Extravinkkinä siis:

Puhukaa Tukholmassa rohkeasti ruotsia kun on kerrankin mahdollisuus, se on ihan hurjan antoisaa!

#vinetto #viini #maistuisvarmaansullekin #fancypants

Me suunniteltiin jo, että mennään ensi kesänä uudestaan!

Ja miten ihanaa oli, että ensimmäistä kertaa tänä vuonna aurinko oikeasti lämmitti poskia kävellessämme Tukholman kaduilla. Se jos mikä oli hyvä merkki.

xx,

Anna

ps. tuntuu pöhköltä kirjoittaa tää tähän, mutta epäselvyyksien välttämiseksi: kyseessä ei siis ole minkään sortin yhteistyöpostaus. Suosittelen mestoja, koska olen itse niistä tykännyt.