Mirror, mirror on the wall

Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt itselleni suurta, kultareunaista peiliä (osana kodinuudistus-projektiani). En osannut tarkalleen kuvailla edes itselleni, minkälaista etsin, mutta aina nähdessäni uuden ilmoituksen tori.fi:ssä (varsinainen tavarataivas!), tiesin että tuo(kaan) ei ole minun näköiseni. Kunnes juuri ennen juhannusta se sitten löytyi. Minun tuleva peilini. 

Peilin saaminen kotiin (lue: tarpeeksi ison auton löytäminen) osoittautui haastavaksi, mutta universumi piti taas omiensa puolta ja aivan kuin sormien napsautuksesta kuljetus järjestyikin ja vain kaksi tuntia ennen peilin hakemista. (Muussa tapauksessa minä ja siskoni olisimme kuljettaneet sen julkisilla Käpylästä Punavuoreen. En voi väittää, että siskoni olisi ollut järin innoissaan ajatuksesta, mutta lupautui silti mukisematta avukseni. Sisarrakkautta to the max, sanon minä.)

Onnistuimme saamaan avuksemme siskoni minullekin ennestään tutun ystävän, jonka autoon peili mahtui. Juuri ja juuri, mutta mahtui kuitenkin. Automatka läpi etelä-Helsingin oli hulvattomin aikoihin. Lauloimme Vauvoja-biisiä, käänsimme sen sanoja englanniksi ("let's do nothing that cannot be summer eraseeeeeeeeeeeeed") ja sitä hihkumisen määrää, kun sama kappale alkoi minuutteja myöhemmin soida radiosta.

Lauloimme ja nauroimme läpi koko biisin kolmen hengen kuorona.

Kävi myös ilmi, että kuskimme osaa Queenin Bohemian Rhapsodyn ulkoa. Suomeksi. "Tuli vaan joskus mieleen, että se ois hauskaa osata." Biisi on mieletön alkuperäiskielellä, mutta vähintään yhtä mieletön se on myös kuskimme suomeksi tulkitsemana.

Ja sain taas yhden todisteen lisää siitä, että maailma on huikeita tyyppejä täynnä ja onnellista kyllä, tosi moni niistä on osunut myös mun elämääni.  

Nyt istun sohvalla ja katselen kaunista peiliäni. (Ja pohdin, millä ihmeen aineella saan sen pidettyä puhtaana ja viiruraidattomana.)

Grandin ostin, koska teki mieli. Se maistuu edelleen ihan lapsuudelta.

xx,

Anna

I DID IT!!

Hei kaikki.

Vaikka kello on jo tosi paljon ja vaikka sisko juotti mulle ihan liikaa skumppaa, mun oli pakko tulla kertomaan teillekin, että

MÄ PÄÄSIN HELSINGIN YLIOPISTOON!!!

Kirje kolahti postiluukusta tänään aamulla ja koskaan en ole joutunut tasaamaan hengitystä niin paljon kuin ennen sen avaamista. Ja kun sain kirjeen auki ja ensimmäiset lukemani sanat olivat "Opiskelijavalintaa koskeva päätös / Sinulle on myönnetty oikeus suorittaa.....", kyyneleet tulivat. Valtoimenaan.

Itkeä nyyhkytin onnesta puoliksi sohvalla, puoliksi lattialla ja lopulta kurkotin kohti puhelinta. Ensimmäisenä kaikista soitin nimenomaan siskolleni, sen jälkeen vanhemmille ja sitten alkoi whatsapp-viestittely muulle lähipiirille. Pian vastaanotin kiljuvia, innostuneita onnittelu-puheluita eikä kukaan liene yllättynyt, kun kerron kulkeneeni loppupäivän hymy korvissa asti.

Mulla on niin onnellinen, mutta myös epätodellinen olo. (Mua edelleen ihan vähän pelottaa, että joku tulee kertomaan, että tää onkin vitsiä kaikki.)

Musta tulee ihan oikeasti yliopisto-opiskelija. Se on niin maaginen ja ihana ja kutkuttava ajatus, että en vaihtaisi sitä mihinkään. Vihdoin ja viimein tää on totta eikä vaan pelkkää unelmaa.

Oi ja niin, meinasi ne faktat ihan unohtua. Aloitan opiskeluni tosiaan humanistisessa tiedekunnassa pääaineenani yleinen kirjallisuustiede enkä malta odottaa virallisten opintojen alkamista!

Mä olen niin onnellinen.

xx,

Anna

Kesän ensi päivät, kodinuudistus-projekti ja muita kuulumisia

Maanantaille osuvaa arkivapaa on ehkä suurinta pientä luksusta, mitä tiedän. Etenkin kun sen saa kuluttaa tekemällä ei-oikein-mitään eli istumalla sohvalla kuppi hieman jäähtynyttä, tuoretta kahvia vieressä. Happy days, kuten rakas Lontoon host-perheeni isä tapasi aina sanoa.

Olin koko viikonlopun töissä eli missasin sekä Sidewaysin että aurinkoisen lauantain. Enemmän noista harmittaa kyllä Sideways, mutta oli mieletöntä kuulla festareiden takana hääriviltä tutuilta, että tuore festari-tulokas ylitti odotukset kaikin puolin. Sideways, I'll see you next year!

 Ihana, kaunis, VEHREÄ Bulevardi. Miljoona sydäntä.

Ylihintaista, kauniisti koristeltua ja ah-niin-herkullista jäätelöä. Pakko käydä vähintään kerran kesässä. Tosin tämä oli jo mun toinen jätski.

Noin muuten kesän alku on sujunut mitä mainioimmin. Töihin on aina kiva mennä ja vapaa-ajalla vietän aikaa paitsi sohvannurkassa kirja kädessä, myös emännöimällä erinnäisiä ex tempore -kahvikutsuja ja illanviettoja. Musta on ihanaa kutsua ystäviä mun kotiin. Tykkään muutenkin olla kotona, sekä yksin että ystävien kanssa.

Mulla onkin itseasiassa meneillään pienehkö kodinuudistus-projekti. Mä ajattelin pitkään, että turha mun on panostaa tähän nykyiseen asuntooni kun ei tää ole edes oma eli muutan kuitenkin joskus pois. No, tossa talvella tajusin, että olen asunut tässä rakkaassa pienessä yksiössäni jo yli neljä vuotta ja että vaikka onkin mahdollista, että rakastun silmittömästi kesän aikana ja muutan yhteen herra Kaksilahkeisen kanssa ensi jouluna, on myös hyvin mahdollista, että asun tässä vielä seuraavatkin neljä vuotta.

Niinpä pääsykokeiden jälkeen laadin listan asioista, joita täällä haluan uudistaa tai muuttaa. Listalta löytyy niin uusia huonekaluja (joskin toivon löytäväni kaikki ne käytettyinä) kuin pientä maalausprojektiakin ja nyt toteuttelen niitä, vähän kerrallaan.

Hakusessa on muuan muassa uusi ruokapöytä tuoleineen (sellainen valkoinen, yksijalkainen pyöreä pöytä), yöpöytä ja pöytälamppu. Projekti etenee ja minä hyrisen tyytyväisyydestä.

Koti-projektia lukuunottamatta muutamat viime viikot ovat kuluneet aika "tavallisesti". Käyn salilla, luen kirjoja ja iloitsen elämästä ystävien kanssa. Ja olen käynyt treffeillä. Keveillä, huolettomilla, nauruntäyteisillä treffeillä. (Äiti, älä innostu, vaikka olikin kivaa.) En mä tiedä tuleeko tästä mitään, mutta muistin taas, miten aidosti siistiä on tutustua uuteen ihmiseen. Olla vilpittömän utelias.

Seuraavaksi ajattelin poiketa kaupungilla. Tarvitsen uuden lampun palaneen tilalle ja kuivashampookin on lopussa. Ulkonakaan ei sada enää.

Kivaa maanantaita!

xx,

Anna

Pysy blogin perässä

Ihanaa torstaita tyypit! Mulla on ollut taas pienehkö työputki päällä. Duunin jälkeen olen käynyt ystävien kanssa niin riehumassa Punavuoren yössä kuin ihastelemassa Ateneumin kauniita kokoelma- ja Tapio Wirkkala toisin silmin - näyttelyitäkin.

Tänään olen kuitenkin viettänyt vapaapäivää rastimalla asioita to do -listaltani. Olen pessyt pyykkiä sekä vihdoin ja viimein myös mun ikkunat, joiden pesemistä olen suunnitellut vaatimattomasti ihan vaan pari viime kuukautta. Lisäksi järjestin ja arkistoin vihdoin viime talvesta asti levällään olleet paperit.

Mulla on ihan superreipas olo, joten "reippaillaan" nyt täällä blogin puolellakin.

Kuten monet (lue: tyyliin kaikki) tietänevätkin, vanha ja kunnioitettu Blogilista lopetti tän kuun alussa toimintansa. Kun aloin silloin joskus lukea blogeja, Blogilista oli mulle se ensimmäinen paikka, josta löysin luettavaa.

Blogilista oli myöskin ainoa paikka, johon tän blogin sen perustamisen jälkeen listasin. Olin toki jo silloin tietoinen myös muista vastaavista sivustoista, mutta en kokenut niitä jotenkin tarpeellisiksi. Toisin on nyt.

Tässäpä siis ne kanavat, joista tämän blogin löytää:

(Teki mieli heittää tohon joku "tässä niitä Suezin ja Panaman kanavia eheheheheh" -tyyppinen vitsi. Olisin varmaan ollut ainoa, joka sille olisi nauranut.)

*BLOGLOVIN'

Joku ihana oli tehnyt mun blogille sivun Blogloviniin (kiitos kuka ikinä oletkin!). Tai siis näin kuvittelisin, koska löysin blogini sieltä kun rekisteröidyin sivulle. Blogin sivu löytyy siis täältä, josta sitä voi halutessaan seurata.


*BLOGIPOLKU

Tutustuin myös uuteen kotimaiseen Blogipolkuun ja jos haluatte seurata blogia sitä kautta, siellä sijaitseva blogin sivu löytyy täältä klik klik.


*INSTAGRAM

Instagramiin (@annastrawberryy) päivittelen kaikkea hauskaa ja höpsöä. Sellaisia arkisia kivoja asioita.

Mulla menee varmaan koko kesä kun yritän opetella ymmärtämään, miten Bloglovin' ja Blogipolku toimivat. Luultavasti vika on enemmänkin käyttäjässä kuin käytetyissä sivustoissa, mutta musta noi molemmat on hiukkasen hankalia ja vähän monimutkaisia. Osaan joka tapauksessa jo kirjautua sisään, löytää oman blogini sivulle ja kirjautua ulos. Hienosti suoriuduttu minä.

Olen muutenkin auttamaton rähmäkäpälä, mitä tulee mihinkään sisäänkirjautumista vaikeampaan tietokone-asiaan. Älkää edes kysykö mistään koodi-hommista. Pitäisi kysyä noistakin joltakulta. Broidi varmasti tietsikkanerona osaisi kaiken, mutta en tiedä kuinka innoissaan se olisi nakuttelemassa ja muokkaamassa koodeja/kuvien leveyksiä/nomitänäitänyton isosiskon hömppäblogiin, haha.

Mä itse seuraan joitain blogeja täältä Bloggerista käsin, mutta rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että suurimman osan näpytän osoitekenttään ihan ulkomuistista. Mulla ei siis ole mitään aavistusta, kuinka paljon ihmiset käyttää noita sivustoja blogien seuraamiseen. Onhan se tavallaan näppärää, kaikki lempilukeminen yhdessä paikassa.

Ulkona on huikea auringonpaiste ja mulla edelleen tuhottomasti energiaa ("lauloin" tossa just vanhoja The Corrsin ja Suurlähettiläiden biisejä Spotifyn tahtiin. Ja vähän Ellie Gouldingia myös. Kivojen biisien laulaminen kovaan ääneen on näköjään tosi energisoivaa). Tulee toivottavasti hyvä treeni illalla kun suuntaan salille.

xx,

Anna

Nostalgista aamutreenaamista

Vaikka mä rakastan nukkumista yli kaiken ja aikaiset aamuherätykset tuottavat aika ajoin melkoista tuskaa, niin pakko se on myöntää, että on aikaisin heräämisellä kyllä puolensakin.

Tulin myöhään eilen illalla tänne äidin luo vanhaan kotikaupunkiini ja koska kävin tiistaina ripsihuollossa, oli jätettävä keskiviikon urheilut välistä ja eilen skippasin treenin puhtaasti aikatauluongelmien vuoksi. Ripsipidennysten täytyy antaa "kuivua" suunnilleen vuorokausi huollon jälkeen ja vaikka en suihkussa käydessä kastelisi naamaani, en tahdo ottaa riskiä, että suihkusta tuleva vesihöyry vahingoittaisi näitä jotenkin.

Kaipasin kuitenkin salille, joten niinpä tänään aamulla äiti herätti mut klo 6.50 ja heitettyäni äidin töihin, suuntasin uimahallin kuntosalille. Oli ihana, aurinkoinen, rauhallinen aamu ja voi sitä nostalgian määrää, kun kävelin alas uimahallin mäkeä.

Kyseisessä hallissa ja etenkin sen 25 metrin altaassa vietin kilpauintivuosinani niin paljon aikaa, että halli tuntui usein toiselta kodilta. Jokainen hallin nurkkaus oli tuttu kuin omat taskut. Rakastin uimahallia, uimista, treenejä, sitä siniseltä näyttävää vettä. Yläkerran kioskia, niitä ruskeita laattalattioita, välinekoppia, josta haettiin laudat ja pullarit.

Vaikka monet asiat muuttuvat, kyseinen uimahalli on edelleen aivan samannäköinen. Tutut kaapit pukuhuoneessa ja kaappien ovissa edelleen ne pyöreät numerolätkät. Sama vanha, oudon- mutta silti niin tutunnäköinen suuri seinämaalaus ison altaan päädyssä.

Jos olisin ollut yhtään fiksumpi pakatessani eilen, olisin ottanut uikkarit, lakin ja lasit mukaan. Mutta koska en ollut, tyydyin katselemaan haikeana allasta ja suuntasin yläkerran salille.

Lähtiessäni tuntia myöhemmin seisahduin hallin käytävällä hetkeksi ja imin itseeni kloorin tuoksua. Toiset eivät voi sitä sietää, minä puolestani rakastan. Olinpa missäpäin maailmaa tahansa, kloorin tuoksu saa aina olon tuntumaan kotoisalta: vedessä olen kuitenkin omassa elementissäni, siellä olen vahvimmillani ja omimmillani.

Tuntuu samaan aikaan uskomattoman hienolta ja järjettömältä, että kello ei ole vielä edes yhtätoista ja mä olen jo treenannut, syönyt ja käynyt suihkussa (teille, jotka olette tehneet saman jo ennen kello kahdeksaa aamulla, en voi kuin nostaa hattua). Kuten sanoin, mä olen maailman huonoin aamuherääjä, mutta tähän voisi kuulkaa tottua. Tarvitsen vain jonkun kiskomaan itseni ylös sängystä, kunnes olen saanut harjoitettua tahdonvoimaani tarpeeksi.

Että jos näkyy tai kuuluu kivannäköisiä ja ennen kaikkea aamuvirkkuja kaksilahkeisia, vinkatkaas tänne.

xx,

Anna