Mirror, mirror on the wall

Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt itselleni suurta, kultareunaista peiliä (osana kodinuudistus-projektiani). En osannut tarkalleen kuvailla edes itselleni, minkälaista etsin, mutta aina nähdessäni uuden ilmoituksen tori.fi:ssä (varsinainen tavarataivas!), tiesin että tuo(kaan) ei ole minun näköiseni. Kunnes juuri ennen juhannusta se sitten löytyi. Minun tuleva peilini. 

Peilin saaminen kotiin (lue: tarpeeksi ison auton löytäminen) osoittautui haastavaksi, mutta universumi piti taas omiensa puolta ja aivan kuin sormien napsautuksesta kuljetus järjestyikin ja vain kaksi tuntia ennen peilin hakemista. (Muussa tapauksessa minä ja siskoni olisimme kuljettaneet sen julkisilla Käpylästä Punavuoreen. En voi väittää, että siskoni olisi ollut järin innoissaan ajatuksesta, mutta lupautui silti mukisematta avukseni. Sisarrakkautta to the max, sanon minä.)

Onnistuimme saamaan avuksemme siskoni minullekin ennestään tutun ystävän, jonka autoon peili mahtui. Juuri ja juuri, mutta mahtui kuitenkin. Automatka läpi etelä-Helsingin oli hulvattomin aikoihin. Lauloimme Vauvoja-biisiä, käänsimme sen sanoja englanniksi ("let's do nothing that cannot be summer eraseeeeeeeeeeeeed") ja sitä hihkumisen määrää, kun sama kappale alkoi minuutteja myöhemmin soida radiosta.

Lauloimme ja nauroimme läpi koko biisin kolmen hengen kuorona.

Kävi myös ilmi, että kuskimme osaa Queenin Bohemian Rhapsodyn ulkoa. Suomeksi. "Tuli vaan joskus mieleen, että se ois hauskaa osata." Biisi on mieletön alkuperäiskielellä, mutta vähintään yhtä mieletön se on myös kuskimme suomeksi tulkitsemana.

Ja sain taas yhden todisteen lisää siitä, että maailma on huikeita tyyppejä täynnä ja onnellista kyllä, tosi moni niistä on osunut myös mun elämääni.  

Nyt istun sohvalla ja katselen kaunista peiliäni. (Ja pohdin, millä ihmeen aineella saan sen pidettyä puhtaana ja viiruraidattomana.)

Grandin ostin, koska teki mieli. Se maistuu edelleen ihan lapsuudelta.

xx,

Anna