perjantai 9. lokakuuta 2015

4 x huikeita juttuja



1) Nähtiin tiistaina nuorimman siskoni kanssa. Kuvailtiin yhdessä, täristiin vilpoisessa ilmassa ja lopulta vein meidät Johan&aNyströmiin kahville. Sisko joi kaakaota ja minä erinomaista aeropressia. Jokainen siemaus oli hunajaa makuhermoilleni. Maksan mielelläni hieman enemmän kahvista, jos lopputulos on noin taivaallinen. Sisko tykkäsi paitsi kaakaostaan, myös J&N:n urbaanista sisustuksesta. Mä tykkäsin siitä, että sain kuunnella siskon kertoessa autokoulun, lukion ja ystävien täyttämästä arjestaan.

2) Katsoin viime viikonloppuna Pulp Fictionin ja Interstellarin. Pulp Fiction yllätti todella positiivisesti. Mä pyrin pääosin välttelemään kamalien elokuvien katsomista ja kaikki väkivalta-teemaiset rainat (samoin kuin kauhuleffat) menevät muitta mutkitta kansioon nimeltä "näistä tulee paha mieli ja olo". Mä en ole koskaan saanut minkäänlaisia kicksejä verellä ja lentelevillä ruumiinosilla mässäilevistä leffoista, joten en uskonut Pulp Fictionin sopivan itselleni, sen nimihän on kuitenkin "Tarinoita väkivallasta". Kuitenkin, leffan kultti-status on askarruttanut jo monta vuotta ja olen kokenut sen katsomisen olevan melkeinpä osa yleissivistystä. Niinpä viime viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni. Jouduin tosin kerran kysymään leffaseurana toimineelta mieheltä, pysyykö tuolloin ruudussa ollut henkilö elossa ja huokaisin helpotuksesta kun mies vastasi myöntävästi. Jostain syystä olisin tullut kovin surulliseksi, jos ko. hahmo olisi menehtynyt, olkoonkin fiktiivinen.

Olin myös unohtanut taianomaisen Tarantinon ja hänen kykynsä. Onhan tyyppi nyt ihan uskomaton ohjaaja ja aivan omaa luokkaansa pienessä omituisuudessaan.

Interstellarissa vaikutti kaikkein eniten huikeat, siis kertakaikkisen huikeat erikoistehosteet ja ylipäätään kaikki fysiikkaan ja avaruuteen liittyvä. Kuten jotkut saattavat ehkä muistaa, mä olen järisyttävän kiinnostunut universumista, avaruudesta ja maailmankaikkeudesta. Harva asia on niin ylitsepääsemättömän mielenkiintoista kuin tää kaikki meidän ympärillä ja tuolla taivaalla. Kun Matthew McConaughey (jolla on joka leffassa se yksi ja sama aksentti?!) tovereineen yhdessä kohtauksessa matkusti avaruuteen ja kohti madonreikää, mä olin sanaton. En voinut kuin tuntea koko kehon läpi meneviä kylmiä väreitä ja antaa kyynelten valua. En oikein itsekään tiennyt, enkä tiedä vieläkään, mistä kyyneleet johtuivat. Ainoa selitys, jonka keksin, on, että kyyneleet ilmaisivat niitä tunteita, joita en osannut pukea sanoiksi. Vaikka elokuva vetikin isoja mutkia suoriksi ihmisten syväjäädyttämisestä madonreikien läpi matkustamiseen, teki se muhun siitä huolimatta suuren vaikutuksen. Ehkä siksi, että tavallaan joskus kaukana tulevaisuudessa se kaikki, tai ainakin osa siitä voisi olla mahdollista.

3) Lisäksi mua on myös ilahduttanut uusi harrastukseni! Aloitin nyt syksyllä aikuisbaletin ja mikä parasta, ollaan ystäväni, ihanan Helenan kanssa samassa ryhmässä. Olen haaveillut baletista monta vuotta, joten voitte vain kuvitella miten innoissani mä olen! Ostin jo ihkaoikeat balettitossut ja tunnit ovat olleet juuri sellaisia kuin kuvittelin. On askelsarjoja ja tangolla harjoittelua ja pliéitä ja hyvän ryhdin korostamista. Baletti on aika kurinalaista, mutta ihan mielettömän hyvää (ja uudenlaista) treeniä koko keholle.

4) Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: yhden ultimate-suokkibändeihini lukeutuvan CHVRCHESin jokunen viikko sitten ilmestynyt uusi levy Every Open Eye. Kyseessä on skottilainen elektro-pop-trio ja voi kuinka kovasti toivon, että bändi heittäisi pian ekan Suomen-keikkansa! (Flow / Sideways vm. 2016, PLEASE olisko mitään jookojookojooko?)

(Uuden levyn tännhetkinen suosikkibiisini alkaa about kohdasta 0:48.)



Seuraavaksi sohvalla elo jatkuu Vain Elämään muodossa. Katoin vasta viime viikolla ekaa kertaa tätä kautta ja onhan toi nyt ihan tolkuttoman kiva hyvän mielen sarja!

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti