sunnuntai 15. marraskuuta 2015

For Paris, for the world


Vietimme viikonlopun poikaystäväni perheen luona. Ihmettelimme koko lauantain Tamperetta, tai Mansea, kuten minä kaupunkia mielummin kutsun. Kerroimme vuorotellen toisillemme ja seuralaisillemme nippelitietoja Keskustorin patsaista (poikaystävä) tai keskustan asemaruutukaavoituksesta (minä, kiitos taidehissan kaupunkiarkkitehtuuri-luennot).

Illalla, ollessamme jälleen kahden, otin puhelimen käteen ja pääsin vasta kunnolla jyvälle siitä, kuinka suuressa skaalassa kauheuksia oikein onkaan tapahtunut. Luettuani tarpeeksi uutisia en voinut kuin itkeä surusta ja voimattomuuden tunteesta.

Kyynelten tauottua tajusin, että vaikka näin isojen asioiden edessä yksi nuori nainen ei voi paljon tehdä, voin kuitenkin tehdä jotain. Voin olla antamatta pelolle valtaa, voin olla vastaamatta Pariisissa tapahtuneeseen vihaan vihalla.

Maailma tarvitsee aina naurua, lämpöä, iloa ja ennen kaikkea rakkautta. Ja tällaisinä aikoina sitä tarvitaan entistä enemmän.

Pelkoa ja vihaa vastaan ei taistella peläten ja vihaten. Niitä vastaan taistellaan rakkaudella.


xx,

Anna

PS. Palatkaamme kevyen hupaisiin sunnuntaihöpsöilyihin taas ensi viikolla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti