Onnellisuutta ilmassa

Ensi alkuun, pahoittelut postaamatta jääneestä sunnuntai-hauskasta, mutta oli poikkeuksellisen täyteen tupattu viikonloppu-ohjelma. Meillä oli tosiaan työpaikan epäviralliset (ja kosteat) pikkujouluetkot lauantai-iltana, jonne menin melkein suoraan töistä ja seuraavana aamuna viralliset pikkujoulut alkoivat jo aamukymmeneltä. Matkattiin vain meille varatulla bussilla Tampereelle, vietettiin päivä siellä muutamassa eri paikassa vieraillen, syötiin hyvin ja tutustuttiin toisiimme. Ja juotiin käsittämättömän paljon skumppaa.

Illalla Stadiin palatessa julistettiin epäviralliset jatkot alkaneiksi ja päädyttiin laulamaan karaokea, joten arvatenkin maanantai kului aika lailla kotona koomatessa, joskin kävin illalla tekemässä lyhyen duunivuoron.

Eilen harjoittelimme muiden fuksien kanssa ainejärjestömme pikkujouluihin laadittua näytelmää ja illan vietin miehen kainalossa.

Tänään oli vuoden toiseksi viimeinen balettitunti ja tuntuu uskomattomalta, miten nopeasti syksy on mennyt. Se sama syksy, joka on ollut ehkä yksi elämäni onnellisimmista.

Syksyt ovat itselleni usein se vuodenaika, joka niitä jälkeenpäin muistellessa jää vähän hämärän peittoon. Se on monesti tuntunut tietynlaiselta välitilalta. Mutta tämä syksy on ollut monin eri tavoin uusien tuulien täyttämä ajanjakso: yliopisto, parisuhde, baletti. Elämässäni on ollut niin paljon onnea tuovia juttuja, että olen hädin tuskin edes huomannut päivien harmautta ja pimentymistä. Saatan ehkä kävellä vaaleanpunaiset kakkulat nenälläni, mutta eikös joku joskus sanonut, että vedämme puoleemme sitä mitä ajattelemme. Lisää vaaleanpunaisia ajatuksia tuovia asioita tänne, kiitos!

Kirjoitan onnellisuudesta tänään siksi, että joimme eilen rakkaan ystäväni ja vaimokkeeni kanssa pitkän linjan aamukahvit yhdessä ja puhuimme pitkään ystävyydestä ja ihmissuhteista.

Lisäksi sain tänään kuulla monen minulle kovin tärkeän ihmisen kertovan heille tapahtuneista hyvistä jutuista. Tai kuten yksi ystävistäni asian tapansa mukaan suorasukaisesti ilmaisi:

"By all means lisää hyvää maailmaan! On ollu sellaset persevuodet tässä takana, että kyllä sais jo kaikkien kiva-laariin alkaa ropista!"

Ja muistin jälleen kerran, miten fiksuja ja ihania tyyppejä mun elämässä on. Oli ne sitten fyysisesti kaukana tai lähellä, nähtiin me sitten viikoittain tai kerran puolessa vuodessa.

Jotkut ihmiset vain ovat tulleet toistensa elämään jäädäkseen.

xx,

Anna