Kuinka käyttää vapaapäivä

Tässä taannoisen vapaapäiväni ohjelma:

- Herää aamulla ja torkuta vain puoli tuntia.
- Avaa läppäri, kaiva kalenteri laukusta ja etsi kalenterin sivuille kirjoittamasi kilometrin pituinen to do -lista.
- Keitä kahvia.
- Tsekkaa muutamasta nettikaupasta löytyisikö sieltä etsimäsi kaltaisia huonekaluja.
- Totea ettei löydy.
- Löydä itsesi erään nettikaupan mekko-osastolta.
- Skarppaa, tilaa alkuperäisen suunnitelman mukaiset huonekalut ja sulje noin kolme viikkoa auki olleet kyseisten tuotteiden välilehdet.
- Tilaa myös uudet piilarit.
- Hoida pois alta pari pikaista kouluasiaa.
- Lyö päätäsi seinään kun varaamaan Tukholman hotellin henkilökunta ei ole lainkaan ajan tasalla asiasi käsittelyssä.
- Kirjoita ärtynyt mutta kohtelias vastaus.
- Kaiva esiin ulkoinen kovalevysi suunnitelmanasi kopioida valokuvasi turvaan.
- Kuvittele, että homma hoituu tunnissa.
- Tyhjennä kovalevy ja ala siirtämään sinne valokuvia iPhotosta kansio kerrallaan.
- Totea ihmeissäsi, että 26 000 kuvan siirtäminen viekin hiukan kauemmin kuin tunnin.
- Siivoa vessa kun eräs 3000 kuvan kansio kopioituu.
- Tarkista maili ja huokaise helpotuksesta, kun Tukholman hotellista vastataan kaiken olevan kunnossa.
- Jää selailemaan vanhoja kuvia.
- Naura katketaksesi teini-ikäiselle itsellesi.
- Ihmettele, miten koko hommaan kuluu näin kauan (..mitenköhän?).
- Syö lounaaksi eilistä tomaattikeittoa ja selaile lisää vanhoja kuvia.
- Mieti, miksi ikinä olet halunnut käyttää valkoisia tekonahkaisia baltsuja.
- Tanssi voitontanssi kun kuvat ovat vihdoin siirtyneet.
- Muista, että sinun oli tarkoitus kopioida kovolle myös kaikki yliopiston esseet ja muu matsku.
- Poista samalla koneelta kaikki turhat ohjelmat (onpa muuten hyvä että iOS ei anna poistaa ohjelmia, joita se tarvitsee. Siinä olisi muuten mennyt parit "turhakkeet").
- Silitä hellästi vanhaa Macbookiasi ja toivo että nyt se jaksaa puksuttaa taas hetken pidempään.
- Mieti haikeana, että jossain vaiheessa joutunet ostamaan hopeisen läppärin, koska valkoisia Macbookeja ei enää valmisteta.
- Muista iltapäivällä poikaystävän saapuessa kotiin, että listassa luki myös "opiskele tenttiin".
- Tunne olosi superreippaaksi ja aikaansaavaksi.
- Päätä opiskella tenttiin huomenna.

xx,

Anna

Easy like Sunday morning

En tiedä johtuuko se sunnuntaista vai pitkästä pääsiäislomasta, mutta pää tuntuu kovin kevyeltä. Nukuimme myöhään, joimme kahvia, katselimme Netflixiä ja välillä stoppasimme vaihtaaksemme ajatuksia. Tulin iltapäivällä kotiin, pesin pari koneellista pyykkiä, ihailin kaunista säätä ja söin lounasta. Tämän postauksen jälkeen ajattelin palata erään keskeneräisen kirjan pariin. (Kyseessä on R.L. Stevensonin Aarresaari, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Luen sitä meneillään olevaa luentokurssia varten.)

Pari isompaa juttua ovat kutkuttaneet mieltä, niin hyvässä kuin pahassa, mutta kerron niistä täällä jahka asiat ottavat askeleita eteenpäin.

Pienempiin juttuihin. Ensinnäkin, saimme poikaystävän kanssa katsottua How I Met Your Motherin loppuun. Olen mahdollisesti maininnut asiasta, mutta yksinäni olen luultavasti maailman huonoin Netflixin kuluttaja. En todellakaan osaa katsella mitään sarjaa vain sivusilmällä, saatika pitää jotain vain taustameluna. Joko katson sarjaa 100% keskittyneenä tai en katso ollenkaan. Olen aika varma, että multa puuttuu tästä puhuttaessa tyystin sellainen multitasking-geeni. Esimerkiksi ystäväni ovat jo aikapäiviä sitten oppineet, että kun allekirjoittanut on kylässä, telkkari ei voi olla auki tai muuten meitsi jää tapittamaan sitä. En tiedä mikä siinä on, mutta niin käy ihan aina.

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka ei ole nähnyt HIMYMiä kokonaan, en aio spoilata viimeistä tuotantokautta taikka viimeisiä jaksoja, mutta sen verran on pakko avautua, että

SIIS MIKÄ SE LOPPU OLI OLEVINAAN?!?!?!? EI. EN HYVÄKSY. EI.

Kiitos.

Aloitimme Vinylin katsomisen HBO:sta, mutta se ei oikein napannut. Jotenkin jähmeä ja hieman raskas. Vinyl ei hymyilyttänyt, saati sitten naurattanut ja olen huomannut, että lienen sen sortin sarjaihminen, joka tarvitsee edes ripauksen huumoria silloin tällöin. Niinpä aloitimme Suitsin katsomisen Netflixistä ja musta tuntuu, että meidän uusi yhteinen sarja on löytynyt. Poikaystävä on tietenkin nähnyt puolet Suitsin(kin) jaksoista, mutta haluaa siitä huolimatta katsoa sitä kanssani. Ensimmäisen tuottarin ekat jaksot ovat täyttä kultaa. Nauruhermoja koetellaan ja pidän kovasti myös sarjan hahmojen viimeistellystä pukeutumistyylistä.

Toinen juttu. Yliopiston myötä olen taas saanut opetella lukemaan keskittyneesti ja pitkän ajan kerrallaan. Huomasin jossain vaiheessa, että keskittymiskykyni nimenomaan lukiessani oli täysin olematon. Kykenin lukemaan noin viisi sivua kerrallaan, kunnes piti näprätä puhelinta, juoda vettä tai tehdä jotain muuta täysin epäolennaista. Nyt olen, onneksi, alkanut löytää keskittymiskykyni ja kirjojen sivut taittuvat vauhdilla. Flow-tila lukiessa on kuitenkin yksi siisteimpiä juttuja, joita tiedän.

Kolmas juttu. Pääsiäinen on kulunut suloisen rauhaisasti. Käytiin mun äidin luona syömässä ja ostettiin miehen kanssa toisillemme pääsiäismunat. Mulla on vapaata itseasiassa vielä koko ensi viikko, koska yliopisto lomailee keskiviikkoon asti ja mulla on tässä periodissa luentoja vain maanantaisin ja keskiviikkoisin. Toki itsenäisesti pitää paiskia hommia, mutta yliopistolle ei "tarvitse" mennä. Koitan siis lueskellä yhteen tenttiin ja kahlata noita kurssikirjoja eteenpäin.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!

xx,

Anna

Krakow photo diary

Terveisiä Stadista! Just selailin tossa kalenteria ja voihan vitsi, parin viikon päästä reissataan taas. Tällä kertaa vuorossa parin päivän reissu Tukholmaan rakkaan ystäväni kanssa.

Palasin tosiaan reilu viikko sitten yliopiston ainejärjestön Krakovan-reissulta. Kameran akku teki tepposet eli irtisanoutui lopullisesti yhteistyöstä reissun ensimmäisenä iltana, mutta onneksi uudessa iPhonessa on kamera, jossa on megapikseli jos toinenkin. Kuvailin siis pelkällä puhelimella, joka tosin jatkuvasti valitti muistin loppumisesta. Poistin kaikki mahdolliset vähänkään turhat appit ja siirsin jatkuvasti kuvia koneelle. Valittaminen jatkui. Olisin ehkä voinut huomioida tämän ostaessani puhelinta, mutta ei, olin aivan varma, että 16gb:n muisti riittää aivan hyvin. Ei näköjään riitä. Ilmeisesti appien sun muiden päivitykset vievät turkasen paljon tilaa. Saakohan noihin jonkun muistikun, hehe?

Krakova oli todella kaunis, mutta ajoittain myös hiukan rujo kaupunki. Sodat näkyivät rakennusten mustuneissa julkisivuissa, mikä oli aika karu muistutus siitä, mitä kaupungissa (ja Keski-Euroopassa ylipäätään) on käyty läpi viimeisten sadan vuoden aikana.

Puolassa on käytössä vielä toistaiseksi oma raha, zloty, mutta maa ottaa euron käyttöönsä muistaakseni vuonna 2018. Niinpä ainakin toistaiseksi lähes kaikki on halpaa kuin saippua. Oli kyseessä sitten taksimatka, ravintolaillallinen tai jäätelö, ei maksa melkein mitään! True story.

Englantia puhutaan kohtalaisen hyvin ja silloinkin kun vastapuoli ei ymmärtänyt sanaakaan, saimme asiat kuitenkin hoidettua. Käsillä puhuminen toimii.

En oikeastaan ostanut juuri mitään, ainoastaan pussillisen paikallisen kahvilan paahtamia papuja ja suolakaivoksesta pienen pussin suolaa.

Mutta koska kerrankin vuorossa on postaus, jossa on paitsi tekstiä, myös paljon kuvia, päästetäänpäs teidätkin pitemmittä puheitta lyhyelle näköaistia ruokkivalle retkelle Krakovaan!

Tsufee ja superaamiainen.

= kaupungin kivoin kahvila, Karma, johon rakastuin välittömästi. Puolassa juodaan kamalan paljon pikakahvia, jota itse en voi sietää. Täällä sen sijaan sai kuppiinsa vähän parempaa kultamokkaa.

Krakovassa oli jo ihan rehellinen kevät. Puissa näkyi matkan viimeisinä päivinä jo vihreitä silmujakin!

Arkkitehtuuri best.

= Mariankirkko on HUIKEA paitsi ulkoa, myös sisältä. Siis apua niitä maalauksia. Ehdottomasti vierailun arvoinen.

Nykytaiteen museossa kiinnosti paitsi taide, myös peilikuvat.

 Tämä on kuulemamme mukaan yksi Krakovan kauneimmista kaduista.

Arkkitehtuuri best, vol. 2.

= keskustassa oli niin monta upeaa rakennusta, että mun puhelimen muistikortti oli basicly pelkkiä rakennuskuvia toisensa perään.

Ton sinisen jäätelön nimi oli "Smurf" ja se maistui ihan siltä yhdeltä Pepsodent-lasten hammastahnalta, jonka tuubissa oli hiiriä ja jolla harjasin muksuna hampaat. Ja siis kyllä, sekä jäätelö että hammastahna olivat niiiiiiin hyviä!

Me syötiin tosiaan aika paljon. Ja usein.

= pierogit ovat käsittääkseni joku puolalainen the ruokajuttu (vähän niin kuin pelmenejä), joten olihan niitä kokeiltava. Maistui.

Koska taide kiinnostaa aina, hihkuin keskellä suolakaivoksia nähdessäni kivisen version da Vincin Viimeisestä ehtoollisesta. Unohtui kokonaan, että oltiin muka yli sadan metrin syvyydessä.

= hissiajelun jälkeen ylläoleva kivikaiverrus oli ehkä koko kaivosten magein juttu. Itse kaivokset olivat ihan kivat, mutta aika turistoidut. Ei ollut yhtään niin kylmää, pimeää, märkää tai ahdasta kuin olin etukäteen pelännyt/ajatellut.

Wavelin linna oli kaunis, vaikka ihailtiin sitä vain ulkoa. Kuvassa iloinen turisti.

Muutama museo jäi vierailematta, mutta viidessä päivässä Krakovasta ehti muodostaa hyvin kokonaiskuvan ja keskustan kadutkin kävivät aika tutuiksi. Ja tulipas matkustettua ensimmäistä kertaa Itä-Euroopassa! Vai lasketaanko Puola vielä Keski-Euroopaksi?

xx,

Anna

Se oma rakas (arki)

Olin aikeissa tulla kirjoittamaan Krakovan-matkastani ja ehkä jakamaan jokusen valokuvankin. Mutta kun avasin koneen, huomasin, että työpöydälle oli ilmestynyt uusi tekstitiedosto.

"Annalle.odt".

Tekstin tarkemman sisällön pidän omana tietonani, mutta se sai minut hymyilemään hyvin onnellisesti.

Tekstin takana oli, tietenkin, poikaystäväni. Hänen kirjoittamansa teksti sai minut kirjoittamaan tämän.

Palaan Puolan-matkaani tarkemmin, mutta tein matkalla kaksi huomiota:

1) kaupunkimatkustelu on yllättävän rankkaa (tai sitten olen erityisen lahjakas tekemään siitä rankkaa)

2) harva matkalla sattunut asia teki minut niin onnelliseksi kuin ajatus kotiinpalaamisesta ja ajatus siitä, että pian pääsen taas elämään sitä ihan tavallista arkista elämääni poikaystäväni kanssa.

Vaikka olimme reissussa vain viisi päivää, ehdin jo kaivata omaa vaatehuonettani, aamukahvin keittämistä, pyykin pesemistä ja yliopiston luentoja. Ikävöin kovasti myös poikaystävääni.

Ja vaikka matkustaminen on mukavaa ja hyvin avartavaa, olen huomannut reissuissa kaipaavani rutiineja. Krakovassa asuimme huoneistohostellissa, jossa ei ollut omaa keittiötä. Kuten voitte ehkä kuvitella, ei meillä ollut minkäänlaisia rutiineja tai vakiintuneita tapoja. Harvoin viidessä päivässä ehtii sellaisia muodostuakaan, ymmärränhän minä sen. Mutta siitä huolimatta kaipasin niitä.

Elän elämässäni hyvin onnellista vaihetta juuri nyt, ehkä siksi omasta arjesta "poistuminen" ei juurikaan pidemmän päälle houkuta. Ehkä olemme poikaystäväni kanssa edelleen siinä suhteen alkuhuumassa, mutta minusta on ihanaa kun saan herätä ja nukahtaa hänen vierestään. Kun juomme aamukahvia yhdessä ja katsomme How I Met Your Motheria. Kun tulen kotiin ja syömme yhdessä illallista, tai kuten nyt, odotan hänen tulevan kotiin, koska ostin meille yllätykseksi muutaman pääsiäismunan. Emme asu yhdessä, mutta vietämme paljon aikaa minun luonani. Ja se on minusta ihanaa. Minusta on ihanaa elää aivan tavallista arkea hänen kanssaan.

Lainatakseni poikaystävääni:

"Olet upea tyttö, jonka kanssa voi puhua taidetta tai politiikkaa, mutta sitten käydä yöllä katsomassa Memphis-räppiä, ihan kahdestaan."

Jos minun pitäisi tiivistää suhteemme yhteen lauseeseen, se yksi lause voisi hyvin olla ylläoleva, sillä voisin sanoa samaa myös poikaystävästäni. Hän kuuntelee kotimaista ug-räppiä, on sanavalmis, fiksu ja yhteiskunnallisesti hyvin valveutunut. Hän on kotonaan niin kauluspaidoissa kuin Jacques Cousteau -pipossakin.  Hän kuuntelee kun kerron Tuomiokirkon historiasta, ottaa kainaloon kun HIMYM saa minut itkemään ja ihastelee kanssani söpöjä eläimiä. Hänen kanssaan voin käydä sekä cocktail-tilaisuuksissa että epämääräisillä kellarikeikoilla. 

Ja hän tekee minut häkellyttävän onnelliseksi. Joka ikinen päivä.

xx,

Anna

Kohti Krakovaa

Olen tämän postauksen julkaisuhetkellä lentokentällä ja matkalla kohti Krakovaa. Osallistun yliopiston ainejärjestömme järjestämään reissuun, joka tänä vuonna suuntautuu Puolan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Olemme reissussa viisi päivää ja vaikka otankin läppärin mukaan (mulla on yksi lyhyt essee naputeltavana, jonka dedis on matkan aikana, JEE), en uskalla lupailla mitään reaaliaikaisia päivityksiä.

Käymme porukalla Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä ja kaupungin ulkopuolella sijaitsevilla suolakaivoksilla. Itse aion lisäksi vierailla ainakin kahdessa museossa ja lisäksi tahtoisin nähdä Mariankirkon. Olen kaikista kohteista hyvin innoissani, joskin Auschwitziin suhtaudun vähän ristiriitaisin tuntemuksin. Mielenkiintoista nähdä, millä tyylillä oppaamme meille asioista kertoo.

Joka tapauksessa, kulttuurimatka siis tiedossa. Aiomme luonnollisesti myös tehdä empiiristä tutkimusta maan oluiden hintatasosta (sama suomeksi: juoda halpaa olutta).

Krakovassa on sitäpaitsi ollut viime päivinä jopa +10 astetta, joten siellähän on melkein lämmin!

Ihanaa loppuviikkoa, palataan "livenä" viimeistään ensi viikolla!

xx,

Anna