Vastoinkäymisistä ja siitä, miten elämän kauneuden löytää katsomalla

Luin bloggaajakaimani, Vihervaaran Annan, erään vanhan blogipostauksen, joka sai minut ajattelemaan.

Anna kertoi ärsyntyneensä yhteen postaukseensa saatuun kommenttiin, jossa anonyymi kommentoija kritisoi kaimani tapaa "antaa elämänohjeita". Anna puhui postauksessaan siitä, kuinka hänen mielestään kannattaa luottaa siihen, että elämässä asiat tapahtuvat juuri silloin kun niiden kuuluukin. Kommentoija kritisoi Annaa siitä, ettei hän naiiveista teksteistään päätellen ole juurikaan kokenut vastoinkäymisiä elämässään (kommentoija mainitsi juuri menettäneensä toisen vanhempansa ja saaneensa tietää sairastavansa parantumatonta sairautta, mikä on tietenkin kamalaa ja kovin surullista).

Aloin kuitenkin pohtia, miten kenelläkään on varaa arvottaa toisen kokemia vastoinkäymisiä. Kaimani blogi perustuu positiivisuuteen, mutta ilman, että hänestä rakentuisi feikkimäisen oloista kuvaa täydellistä kiiltokuvaelämää elävänä naisena. Minä näen blogin ja etenkin kirjoittajan sen takana niin, että hän on vain päättänyt keskittyä katsomaan elämää positiivisten asioiden kannalta ja niihin keskittyen. Kaunis ja mielestäni ihailtava asenne, jota pyrin myös itse omassa elämässäni toteuttamaan.

On totta, että kohtaamme kaikki vastoinkäymisiä, suuria ja pieniä. Mutta mikä oleellisinta, kohtaamme kaikki erilaisia vastoinkäymisiä. Se, mikä tuntuu toiselle maailmanlopulta, voi olla toisen silmissä aivan mitätön asia. Minusta ei ole kenenkään ulkopuolisen asia arvottaa toisen vastoinkäymisen suuruutta, eihän se ole mitään kilpailua. Aivan kuten ei onnellisuuskaan ole. Toisen onnikaan ei ole sinulta pois, joten miten jotain toista ihmistä voi liikuttaa se, minkä kokoisia vastoinkäymisiä itse kohtaa.

Aivan kuten kaikki muutkin ihmiset, minäkin olen kokenut vastoinkäymisiä, joista osa on ollut suurempia ja osa pienempiä. Osasta en ole puhua pukahtanutkaan täällä, osasta olen kertonut.

En sitten tiedä onko se vain asenteesta kiinni, mutta koen kuitenkin, etten ole onnekseni joutunut toistaiseksi käymään läpi mitään sellaista, mikä olisi ollut liikaa minulle. Yritän pääosin keskittyä asioiden positiiviseen puoleen ja löytää tapahtuneista asioista jotain hyvää. Aina se ei ole helppoa, ja joskus asioiden hyvät puolet näyttäytyvät vasta pitkän ajan päästä, mutta niitä kuitenkin aina lopulta löytyy.

Aivan kuten toinen Annakin, minäkin uskon positiivisuuden voimaan ja siihen, että elämässä kannattaa etsiä ja arvostaa etenkin niitä pieniä iloa ja kauneutta tuovia juttuja. Elämä ei ole aina kivaa ja reilua, ei kenellekään. Emme aina voi valita, mitä elämä tuo eteemme, mutta voimme valita, miten jatkamme eteenpäin. Vastoinkäymisten, sekä isojen että pienten kohdalla voi valita katkeroituuko niistä vai antaako niiden koulia ja vahvistaa itseään.

Koskaan ei kuitenkaan pidä unohtaa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Minulle oikeasti tärkeitä asioita ovat pyrkiminen onnelliseen elämään; rakkaus, jota koen minulle tärkeitä ihmisiä kohtaan ja jota vastaanotan heiltä sekä kaikki ne tuokiot, kun ymmärrän miten paljon hyvää ja kaunista elämän pienissä hetkissä on.

Ne ovat minussa virtaavan elämän pohja.

xx,

Anna