maanantai 6. kesäkuuta 2016

26



Täytin tasan viikko sitten maanantaina 26.

Viime viikko kuluikin kiireisesti: olin joko töissä tai sitten juhlistamassa syntymäpäiviäni erinnäisissä tilaisuuksissa. Oli jäätelönsyöntiä vaikka satoi, lettujen paistoa keskellä yötä, viinin nauttimista etelä-eurooppalaisissa tunnelmissa Löylyssä, öisiä kävelyretkiä Punavuoressa käsi kädessä ja koko päivän kestävää brunssailua rakkaiden ystävien kesken.

Ihana, ihana viikko, vaikka eilen illalla olinkin aivan puhki.

En välillä meinaa osata sanoa olevani 26, mutta se lienee vain tottumiskysymys. Ajatus siitä, että olen nyt lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä ei oikeastaan kauhistuta minua. Miksi sen pitäisi? Kaikki me vanhenemme. Mielummin ajattelen niin, että on onni saada juhlia syntymäpäiväänsä vuosittain, on onni saada kerätä elämänkokemusta ja hauskoja tarinoita joskus kerrottavaksi. Vaikka onkin hyvin todennäköistä, että minäkin saan elää hyvin vanhaksi, ei se kuitenkaan ole itsestäänselvyys tai ainakaan sen ei pitäisi olla.

Muistelin jonain päivänä viime viikolla edellistä syntymäpäivääni. Tuntuu hassulta ajatella, miten erilaista kaikki oli silloin, miten paljon elämä voi muuttua yhden vuoden aikana. Miten paljon hyviä asioita vuodessa voi tapahtua. Miten onnellinen sitä oli tuolloin ja on nyt, miten kiitollinen sitä voikaan kaikesta olla.

Lainaan juuri 25 vuotta täyttänyttä Annaa:

"Enkä muista, että koskaan pohtiessani millainen olin vuosi sitten, olisin ikinä todennut olleeni tuolloin kauniimpi, viisaampi tai onnellisempi kuin mitä sillä hetkellä olen. Ei. Jokainen vuosi on tuonut jotain kaunista ja hyvää mun elämään. Hetki hetkeltä opin tuntemaan itseni paremmin ja päivä toisensa jälkeen elämä ja tää maapallo jaksaa hämmästyttää mua kauneudellaan ja ihmeellisyydellään."

Hyvin sanottu, menneisyyden minä.

xx,

Anna

4 kommenttia: